Annabell Crawford

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Annabell Crawford

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty Ma Kesä 16, 2014 7:53 pm



Annabell Titania Crawford
Lempinimet: Ty [tai] (Scarlet), Bella (perhe)
Ikä: Ulkoisesti  17-18v // Syntynyt: 1.10.1921 // Sukupuoli: Nainen
Laji: Vampyyri, B // Luokka: NC
Ääni:X // Kielet: Englanti, Ranska, Saksa

Kyky: Virvatuli, illuusio, joka perustuu kaikkien liekin näkevien omaan alitajuntaan. Kukin uhri näkee liekin kohdalla sen, mitä kaikkein eniten haluaa, mutta ensisijaisesti aina tärkeimmän henkilön materiaalisten tai abstraktien samanvertaisten halujen ohitse. Mitä kauemmin illuusioon katsoo, sen kutsuvampi se on ja kaikki muu tuntuu unohtuvan, uhrille tulee pakonomainen tarve kulkea kohti virvatulta. Illuusiota on vaikea vastustaa järkiperäisillä syillä, ja usein uhrit vaikuttavat ulkopuolisen silmin kuin huumatuilta. Tulen koskettaminen ei vaikuta uhriin tai esineisiin mitenkään, vaan usein rikkoo lumouksen, ellei liekin alla ole jotain korvaavaa (esimerkiksi vastaavan kokoinen esine).  Uhrin on myös vaikea havaita asioita, kuten ”väärän kokoista” ihmistä illuusion vastikkeen alla. Virvatuli ei myöskään vaikuta liekin ympäröimään. Annabell pystyy liikuttamaan illuusion paikkaa, muttei kykene vaikuttamaan siihen, mitä uhri näkee tai kuulee. Liekki pysyy automaattisesti valitun esineen tai ihmisen ympärillä. Illuusion ylläpitämisestä tulee luonnollisesti raskaampaa ajan myötä. 5-10 min on jo hyvä saavutus, muttei mitenkään poikkeuksellinen.

U L K O N Ä K Ö

Pituus: 162cm Paino: 52kg
Keijutar keveällä olemuksella, aina heleä kalman kalpeutta kaihtaen, siveä kourallinen perinteistä naiseutta ilman rahvaan emännän vivahdetta, ylhäisen suvun ryhtiä ja sulokkuutta aina viimeiseen yön askeleeseen asti. Lyhyesti, Annabell on sievä pieni vaaleaverikkö, joka ei vedä liiaksi huomiota itseensä, ainakaan tarkoituksella.  Neiti ei myöskään esittele kohtuullisia apujaan (70D) sillä rohkeimmalla paljastavalla tavalla, mutta erottuu silti helposti eleganttina naisellisena neitinä tilassa kuin tilassa. Keho on sopusuhtainen, mutta osin hiukan pyöreälinjainen ja jopa lapsekas, muttei suinkaan lihava. Olat laskeutuvat pyöreästi ja lantio tasapainottaa pehmeästi kauniin vyötärön luomaa kaarta.

Koska pelkällä rintavarustuksella ei sovi katseita kerätä, tekevät sen kasvot, joiden ominainen luonnollinen lempeys tuntuu olevan varsin harvinaiseksi käyvää vampyyrien piireissä. Ehkäpä Annabell näyttää kaikessa herttaisuudessa sinisilmäiseltä, mutta aidot sielunpeilit loistavat purppuraa tuuheat tummat ripset kehyksenään. Suurten nuken silmien  katseesta on vaikea löytää negatiivisia mielen ailahduksia, onhan neiti opetettu hymyilemään vaikka puukko syvällä kylkiluissaan, näin ainakin teoriassa. Ulospäin näkyvä herkkyys ei suinkaan ole täysin illuusiota, eivätkä tavallisesti niin kirkkaat silmät ole elämästä kyynelittä säästyneet. Ohuet siistilinjaiset kulmat harvoin painuvat teräviä ajatuksia paljastamaan ja huulien lyhyt, mutta sitäkin somempi kaari tuntuu aina odottavan syytä siveään liioittelemattomaan hymyyn. Kaikessa kapeudessaankin pehmeästä leuasta lähtien pysyy sopusointuinen pyöreys kasvoissa. Hiusraja on suhteellisen korkealla, paljastaen kauniisti siloista otsaa. Vaaleassa silkinpehmeässä ihossa on luonnostaan aavistuksen lämpöinen sävy, vaikka päivettymään neiti ei tietenkään ole itseään päästänyt. Silti vampyyrien kalpeassa kaartissa, ripaus lämpöä erottuu edukseen.

Tuuheissa hiuksissa jatkuu ihon pehmeä elokkuus. Tavallisen kuoleman valkoisen sijaan, blondeissa hiuksissa on runsaasti maanläheisiä sävyä. Latvoja kohden suortuvat saavat jopa vaalean ruskean värityksen, ilman että väliin jää selkeä rumaa rajaa. Kampauksissa suositaan kaarevia linjoja ja erilaiset letit ja nutturat kuuluvat hiukan virallisempiin tilaisuuksiin. Täysin vapaana Annabell harvoin pitää hiuksiaan, vaan löyhä, latvasta rusetilla sidottu, ratkaisu on tyypillinen näky. Pisimmät etuhiukset jäävät usein sidottuna korvien eteen ja lyhyemmät reunustavat otsaa kärjistä hiukan kiharaan taipuen, vaikka muutoin hiuksissa ei lainehdintaa löydy.


Semijuhlallinen / Koulupuku

Annabell elävänä pikku nukkena omistaa hyvin runsaan ja monipuolisen vaatekaapin, josta ei, nimettömiä ja pitkiä alushousuja lukuun ottamatta, löydy lahkeisia vaihtoehtoja. Erilaiset tyylikkäät mekot ovat varma vaihtoehto, mutta jos päälle hame eksyykin, se yleensä yhdistetään saman väriseen yläosaan. Ihoa paljastetaan aina vain maltillisesti ja hyvällä maulla, ei ole lainkaan harvinaista silti nähdä Annabellin peittävän itseään aina korkeasta kaulasta varpaisiin asti. Vaikka neidin polvet ovatkin poikkeuksellisen somat, nekin peitetään vähintään sukkahousuin. Ehkäpä siksi ainoa tapa niitä nähdä, on korkeamman halkion naiselliset mekot yhdistettynä vilahduksen vaatimaan sattumaan.

L U O N N E
Taipuvainen, myöntyväinen, vaan kuinka monet suolaiset sanat sellaisina todellisuudessa niellään. Onko kyseessä vain turhaa vainoharhaisuutta vai onko oikeutettu ajatella; saattaisiko kiltin lampaan vaatteissa olla susi? Miten aitoa ja todellista milloinkin on loputtoman oloinen herttaisuus ja sinisilmäisyys, sen tietää vai itse Annabell sievän hymynsä ja nuken silmien takana. Harvoin valheeksi taipuvat sanat tai esittämiseksi kääntyvät teot, mutta kohteliaisuuden taakse on osaavan helppo piiloutua ja toisen kontolle ristiriidat kääntää. Ei neiti suinkaan pelkää antaa ilmi mielipiteitään, mutta taitavasti sanat sovitetaan tilanteen vaativalla tavalla, joskus kuin toista myötäileväksi, vaikkei näin olisikaan. Tulkittavaksi tarjotaan kauniita sanoja ja vaikkei teräväksi voi kielen taitoa kutsua, kaikki ei ole sitä, miltä ensi alkuun saattaa kuulostaa. Nämä ominaisuudet tulisi kuitenkin laskea suoraan kuuluvaksi siihen ylevään protokollaan, jonka aatelisen tapoihin kuuluukin, eikä niinkään tytön oveluudeksi. Ei Annabellillä ole tarjota suurta ristiriitaa ulkoisen ja sisäisen olemuksensa välille. Aina ääneltään, kehonkieleltään ja siveästä pikku hymystään lähtöisin, sopusointu säilyy ja ulkoinen ilmentää sitä sisäistä rauhallisuutta ja lempeyttä.  Vampyyri neiti toki on, verenhimon ja kuolemattomuuden tuote, se ei kuitenkaan estä käyttäytymästä hienostuneesti ja, tarjota sitä, minkä jokaisen naisen kuuluisi. Hieno aatelisnaisen ei ole tarve vilauttaa pedon hampaitaan vaan kaikella arvokkuudella kannetaan keho ilman pelkoa, että vaikutelma antaa muiden heikkoudeksi kuvitella sen, mikä ylemmistön sivistystä on.

Vaikka Annabell on ollut sukunsa pelinappula lapsesta lähtien, voi pompottamaan hairahtuvat yllättyä miten neitiä onkin vaikea saada suostumaan toimiin. Vaikka myöntymistä ei liika ylpeys estä, neiti tietää kyllä, mikä on kohtuullista saati tekemisen arvoista. Yhäkin kohteliaasti kaunotar osaa väistellä pitkälle tilanteita ja jättäytyä neutraalille maaperälle, varsinkin fyysisemmän työn ollessa kyseessä, jopa vähäisissä muodoissa. Vaikka olemus henkiikin hyväntahtoisuutta, ei miellyttämishalu ole loputon saati tarve avuliaisuuteen. Sanoin ja elein annetaan silti helposti niin lohtu, neuvo kuin haluttu rohkaisu, jos sopivalta lainkaan tuntuu. Muutoin niin vilpittömästi kuin satunnaisesti auttava käsi ojennetaankin, usein löytyy järkiperäisen syy jostain sopukasta, vaikka tuskin sellainen, mitä älykkäämpi osaisi pelätä. Itse Annabell pyytää vähän, mutta olettaa sitäkin enemmän. Ehkei pettymystä tuoda helposti muiden nähtäväksi, mutta neiti on kehittänyt oman tapansa viehättävästi kertoa, ettei ole täysin tyytyväinen. Toki näiden tekojen ja sanojen  tulkinta vaatii älyä, eikä typeryksille jäädä kiillottamaan asioiden oikeaa puolta, kun nämä sanat muuksi luulevat, onhan se heidän häpeänsä, ei suinkaan neidin. Annabellin ylpeys on yhtä hallitseva siinä missä muidenkin lajitovereiden, vaikka se ottaakin aivan toisenlaisen muodon. Oman arvon tunto on korkea, mutta sitäkään ei tarjota raakana vaan pehmeästi sidottuna hienostuneisuuteen.

Todellinen ystävyys on Annabellille arvokasta, mutta lapsuudenystävänsä kuoltua, ei naisen rinnalle ole jäänyt kuin aatelisneitien selkään puukottava lauma. Vaikkakin vaatimattomuudella peitellyllä älyllä ja hienostuneisuudella onkin saavutettu suosio monen suvun parhaimmiston joukossa, ei vaaleaverikkö avaa hölmöyksissään  näille salaisuuksiensa arkkua. Eipä neidillä suinkaan ole suuria luurankoja piilotettavanaan saati mitään kätkettyä räväkkää puolta, mutta se mikä muille tarjotaan kohteliaisuudesta, annetaan ystävälle todellisella lämmöllä. Rakkaus mielletään katoavaksi luonnonvaraksi, onni hetki hetkeltä hiipuvaksi ja kiintymys himon saastuttamaksi. Annabellei tunne tarvetta näyttää lämpimiä tunteitaan ja, kuten kehonsa vaatteiden alle, säästää siveät leikkisät vihjeet vain kuin tuoksi sattuman suomaksi nilkan vilahdukseksi. Liian voimaksi käyvät tuntemukset saavat neidin muutenkin usein vain hämmentyneeksi ja itseään häpeäväksi. Muiden liialliseen tunteiluun sen sijaan pyritään suhtautumaan maltilla. Liian röyhkeät ehdotukset torjutaan usein sinisilmäisyyteen piiloutuen, vaikka suoranaiseksi hölmöksi varotaankin heittäytyä. Kyllä älykkäämpi tunnistaa, koska tulee lempeästi torjutuksi, typerämmän tasolle Annabell ei koskaan pelkää vajoavansa.

Vaikka tasaisen pehmeä Annabell on vaikea saada pois tolaltaan, tämä on kuitenkin mahdollista. Silloin laulajattaren kirkas ääni ottaa nopeasti kimakkaamman sävyn, vaikka vähäiseksi silti jää usein ulos pääsevät sanat, sillä nielläänhän niistä useimmat takaisin sisälle ennen kuin häpeää pääsevät tuottamaan. Usein neiti myös vetäytyy hyvinkin nopeasti tilanteesta, jonka käsittely ei suju ongelmitta. Vain jos toisen teot johtavat jo suurempaan kunnianloukkaukseen, on Annabel valmis tahtojen taistoon, tällöinkin kuitenkin odottaen lähimmän mieshenkilön jo puuttuvan asiaan.

Neiti ei varsinaisesti nosta miehiä täysin ylitse naisten, mutta odottaa molemmilta sukupuolilta eri asioita. Monet asiat jäävät helposti herrasmiesten kontolle, siinä missä naisten tulisi säilyttää arvokkuus ja maltti tilanteessa kuin tilanteessa. Liian näkyvä ylpeys koetaan rahvaaksi, kuten myös kaikki naisten näkyvämpi mielenosoitus. Ikänsä seurapiirien kukkasena elänyt nukke ja somistu on tottunut monenlaiseen seuraan, eikä suinkaan ole täysin tiedoton nykyisten ihmistenkään tavoista taikka tavattomuudesta. Ollessaan yksin (sukunsa vahtimatta) Annabell kuitenkin suosii korkea-arvoisempaa seuraa, onhan liiallinen läheisyys vähäveristen kanssa kuin tarha mekossa. Valikointi tehdään kuitenkin kaikkien taiteen ja tyylin sääntöjen mukaan, ilman suurempaa ylimielisyyttä.

Täysin yksin jäädessään Annabell nauttii elämän yksinkertaisista, silti aateliselle sopivista huveista. Romanttiset keveät kirjat ovat hyvää illan vietettä, mutta ehdottomasti onnellisimmillaan nainen on pianon ääressä, joko pelkästään soittaen tai laululla musiikkiin yhtyen. Vaaleaverikkö ei välitä esiintyä muille, muttei silti pelkää tai jännitä suurenkaan yleisön edessä. Muiksi mielihaluiksi mainittakoon kirjonta ja kovat laadukkaat hedelmäkarkit, joita tosin syödään salaa, eihän ainainen imeskely ole lainkaan naisellista. Kaikki mansikanmakuinen luettakoon neidin ehdottomaksi heikkoudeksi.

M E N N E I S Y Y S
Syntynyt kultalusikka suussa, rautakahleet kaulassa, nuorimman tyttären osa lankesi Annabellelle syksyn punaisen auringon alla. Vuosi oli 1921, uusrenessanssin loisto oli ohitse, ensimmäisen maailmansodan ylitse oli eletty ja ihmisten maailma kehittyi aivan uuteen suuntaan, nopeampaan tyylien rytmiin, kehityksen jatkuvaan juoksuun. Mullistukset ravisuttivat maailmaa, mutta vampyyriperheen arkea ei noin vain muutettu. Jopa ihmissotien keskellä ja tasa-arvon hengen kohotellessa päätään, aatelisperheen nuorin kasvatti opetettiin vanhan ajan arvoihin ja naisen osaan. Ympärillä ihmiskeisarit ja -kuninkaat kaatuivat ja valtiot muuttuivat tasavalloiksi. Puhdasveristen valtaa tämä ei horjuttanut, miksipä olisikaan, ja pian perässä näitä tulivat seuraavaksi eniten puhdasta verta kantavat ja ne, jotka kieroimmat suvun johtajat omasivat. Annabell kasvoi tähän maailmaan mitään nuorempana kyseenalaistamatta ja vanhetenkin vain osansa ymmärtäen, hyväksyen ja jopa nauttien.

Sodista huolimatta Englannissa oli tarjolla pukujen loistoa, juhlien humua ja ylellisen elämän muita herkkuja. Äitinsä lemmikkinä ja suoranaisena somistuksena, pikku Annabel oli mukana seurapiirielämässä alusta lähtien. Lapsen tulee näkyä, muttei kuulua; ja tämä todella osui nappiin tytön kohdalla. Hillityksi hakattu lapsukainen saattoi seistä nätisti seinän vierustaa vasten, kädet somasti mekon edustaan nojaten. Kyllästymistä ei näytetty, vaan kauniin nuken kasvot pidettiin tuossa hymyssä vailla hymyä. Katseeseen vastattiin vain kun uteliaan katseen kohteena itse oltiin, ei hetkeäkään liiaksi huomiota kiireisiltä anottu. Muiden lasten leikistä kieltäydyttiin sovulla ja vanhempia ilahdutettiin lauluin tai näsäviisaattomin sievin vastuksin vain pyytäessä. Annabell tahtoi olla osa äitinsä elämää, ja koska nainen muutoin oli varsin mielenkiinnoton jälkikasvuaan kohtaan, oli koristeen osa ainut, jolla päästä edes rahdun lähemmäs tuota ihailtua henkilö kohtaan.


Viidentoista vanhana Annabelin elämään tupsahti Scarlet, joka olemukseltaan oli ehkä räiskyvämpi, silti soveliaalla hienostoneidin tavalla. Ikäeroa ei juurikaan tyttöjen välillä ollut ja taustakin oli vastaava, joskin toisen perhe hiukan merkityksettömässä osassa oli. Näihin aikoihin Annebellille kävi myös paremmin selväksi, että mitä merkitsikään olla neuvostosuvun kasvatti, miten tärkeää oli monelle noudattaa sukunsa linjaa ja toisaalta häilyä muille sivullisen oloisena. Ystävät oli valittava tarkkaan ja harkiten ja ensialkuun Scarlet vaikutti täydelliseltä vaihtoehdolta.  Vaikka toinen oli hyvätapainen ja oman sukunsa kunnollinen edustaja, oli keskustelu eloisaa ja mielipiteissä syvällisempi sointu. Pian oma äiti ei ollutkaan ainoa tähti taivaalla, vaan hiljaa mielessään Annabell toivoi tulevansa enemmän ystävänsä kaltaiseksi. Äiti kuitenkin salli ystävyyssuhteen lapsukaiselleen, olihan se vain oman perheen eduksi, tai näin luultiin.

Eräänä yönä Scarletin isä katosi hämärissä merkeissä. Kirjeessään Scarlet itse kuitenkin vaikutti vielä huolettomalta asiasta, vaan se kirje jäi viimeiseksi. Perheen kartano löytyi tavaroineen kaikkineen siistissä kunnossa, mutta jäsenistä ei enää kukaan kuullut taikka uskaltanut enää julkisesti kysyä. Annebell sai kantaa vastuun suhteestaan ja vuosia tuo tahra kulki neidin mukana ja sai aikaa nuo terävämmät katseet, jotka vain selässään saattoi tuntea. Ehkäpä vielä pahemmalta kuitenkin tuntui se, miten hymyin oli rakas ystävä unohdettava, vähäteltävä toisen vaikutusta omaan elämään, ottaa sielulle jokainen kohtaaminen valitettavana virheenä. Lisäksi oli löydettävä tie niiden hyväksyntään, jotka virheeksi Scarletin tuntemista jokaisella elellään muistuttivat. Päättäjien silmien alle oli astuttava naisena ja vain naisena, suvun nappulana, jonka loisto oli täysin tahattomasta erheestä palautettava. Ilmassa oli tuo sanaton lupaus, että Crawfordit pitäisivät sukunsa jatkossa paremmassa kurissa ja neuvoston tuomiota, olipa sitä todellisuudessa tapahtunut tai ei, tuettiin. Eihän Annabell suinkaan ollut ainoa, joka oli kyseisen perheen suosiossa ollut. Siksipä lopulta, kuten kadonnut suku, unohtui tuo mitätön linkki kahden lapsukaisen välillä.

Elämä jatkui ja perhe jatkoi keinutteluaan neuvoston asioiden ympärillä. Veli solmi varsin hyvän liiton erään Waylandin tytärkatraan kaunottaren kanssa. Annabellillä ei koskaan ollut paljoakaan tekemistä sisaruksiensa kanssa, mutta viimein löytyi käyttöä kuopukselle muunakin kuin äitinsä seuralaisena. Kulissiavioliitto, miten rumana se juoruissa saattoikaan kulkea, vaikka harvinainen järjestely se tuskin oli. Veljen selän takana Annabel lähetettiin muuan kouluun, jotteivät tietyt lupaukset vain unohtuneet. Vaikka tytär hakikin kouluun yksityishenkilönä, tuskin harva taho asiaa näin näki. Neiti itse ei lähtenyt vastustamaan perheensä tahtoa, vaikkei saanutkaan tietää suunnitelman yksityiskohtia, ja ehkäpä oli hiukan uteliaskin, mitä akatemian elämä vielä hänelle tarjoaisikin.


Muuta:
- Pelkää fyysistä väkivaltaa
- Katsoo miellään elokuvia, salaa.


Viimeinen muokkaaja, Emiru pvm Ke Syys 23, 2015 7:36 pm, muokattu 1 kertaa
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1316
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Annabell Crawford

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty La Elo 16, 2014 4:58 pm

Suhdekartta

Sukulaiset: Claryssa (serkku?), Seyrena (käly), Waylandit (veljen vaimokkeen sisarukset)
Suhde:

Rakastetut:
Luotetut:
Kaverit: Satine
Tuttavat:
Vältellyt:
Vihatut:
Piinatut:



Viimeinen muokkaaja, Emiru pvm To Toukokuu 07, 2015 3:09 pm, muokattu 3 kertaa
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1316
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Annabell Crawford

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty La Tammi 10, 2015 9:09 pm

SYKSY:
Barbie is just a doll / Annabell, Lucas / Kesken
Without icecream there would be darkness and chaos / Annabell, Aeren / Kesken
Quasi una fantasia / Annabell, Kai, Cedric / Kesken
When in doubt, make a square / Annabell, William, Satine/ Kesken
Every demon wants his pound of flesh / RYHMÄ / Kesken
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1316
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Annabell Crawford

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa