Honey Yates

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Honey Yates

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty La Tammi 10, 2015 4:49 pm



Honey Beatrice Yates
Kutsutaan: Honey, Hani, Honeydew
Ikä: 16v (6.3) // Sukupuoli: Nainen
Laji: Ihminen // Luokka: DC //Kerhot: Tanssi- ja tapakerho.
Veri: B+ // Kansallisuus: Amerikkalainen (Virginia) // Kielet: >Englanti< (Amerikan), Portugali (ei myönnä)

Ulkonäkö
Pituus: 166cm Paino: 53-56kg
Honey on nimensä mukaan kuin hunajainen haavekuva nuorella teinin asenteellaan. Hymy vaikuttaa karamelliakin makeammalta ja harvoin tulee unohdetuksi, sanat voivat olla sitäkin sokerisempia, jos hyvä tuuri käy. Tummanruskeat hiukset ovat poikkeuksetta blondatussa olomuodossaan, ilman juurikasvua, ja iho lähes pohjoismaisen vaalea, mutta lämpöisellä persikan säväyksellä. Pisamia ehkä olisikin hiukan poskien reunoilla, mutta tasaisen taidokas meikkikerros peittää luonnon luomat kauneusvirheet pehmeäpiirteisiltä kasvoilta, jotka ovat siis poikkeuksetta siinä huolitelluimmassa muodossa. Kulmat ovat kapeat ja siistit (eivät edes neidin itsensä nyppimät), ripset laadukkaalla maskaralla autetut. Nenä on kaikessa siroudessaan sentään aito, josta tyttö mielellään muistuttaakin, jos joku kehtaa asian unohtaa. Silmät tuikkivat kirkkaan harmaina ja tarpeellisia lukulaseja neiti käyttää vain yksin ollessaan.

Keholtaan Honey ei ole äärimmäisen muodokas, muutoin kuin pehmeältä pepultaan. Rintavarustusta on kohotettava asianmukaisin toppauksin, vaikka mauttoman suureen lopputulokseen ei olekaan tarpeellista pyrkiä, sopivathan isot rinnat vain huorille ja imettäjille. Omaa täytettä riittää juuri ja juuri C:n verran. Neiti on tarkka ruokavaliostaan, muka enemmänkin siksi, ettei tahdo näyttää kauniina pitämänsä kehon olleen vain onnea, vaan kovan työn tulosta. Sairaus on kuitenkin aito syy, pysyä vähärasvaisissa ruuissa. Lihaksikkaaksi häntä ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka kuntopyörässä ja aerobicsalissa keikkuminen onkin pitänyt peruskunnon kohtalaisena.

Vaatteet ovat tärkeä osa Honeyn elämää ja kaapin äärellä vietetään joka aamu pitkä tovi. Hänelle on tärkeää pysyä muodissa mukana, mutta myös samalla tuoda oma ripaus kokonaisuuksiin, eihän hän voi olla vain yksi laumasta. Koulupuku ehkä tasoittaakin tilannetta (vaikkeivät rumilukset tasoitusta ansaitsekaan), mutta tilaisuus valita omat kengät ja päivämeikki käytetään aina hyödyksi. Omat vaatteet ovat poikkeuksetta hinnakkaita (isi maksaa), eikä paljasta pintaa tarjota näytille liiaksi. Kokonaisuuden kruunaa käsilaukun lisäksi yleensä jonkinlainen hiuskoristus. Vaaleaan, hiukan rikotun malliseen, polkkatukkaan yhdistellään niin pieniä hattuja, rusetteja kuin pantojakin. Pisimmät suortuvat kasvojen vierellä Honey yleensä kihartaa ja yhdistää kulloisenkin hiusviritelmän mukaan. Tatuointeja ei ole eikä tule. Kengät ovat poikkeuksetta epäkäytännölliset, mutta tottahan Honey pysyy ongelmitta pystyssä koroilla kuin koroillaan, ellei muuta syystä tai toisesta esitä.

Sairautensa takia Honey käy harvoin uimassa ja ottaa rusketustakin vain näön vuoksi pienissä erissä. Iho saattaa punoittaa herkästi, mutta Honey peittelee sen taitavasti meikeillä, sukkahousuilla tai asusteilla. Tytön on ”luovutettava” verta tasaisesti viikon välein ja vältettävä verenvuotoja, ruhjeita ei ihosta siksi yleensä löydy.

Luonne:

Honey vaikuttaa tyypilliseltä rikkaan perheen ainoalta lapselta, ja täyttääkin stereotypian odotukset varsin mallikkaasti. Neiti on tottunut saamaan haluamansa, jonkun muun kuljettamana, hopealautasella tarjottuna ja rusetilla koristettuna, oli kyse sitten aamiaisleivästä tai uudesta porchesta, tai näin ainakin ulkopuolisen kuvittelisi käytöksen tulkitsevan. Jos lähellä suinkaan on ketään, jolla on toimivat kädet tai edes varpaat, Honey olettaa niiden olevan tavalla tai toisella omassa käytössään, eikä taatusti tee mitään itsenäisesti ellei ole täysin varma ettei kukaan ole näkemässä. Jos jokin kumma tytön kuitenkin pakottaa luonnottomiin askareisiin, uusavuttomuus paljastuu yleensä nopeasti.

Hän ei ole hirveän älykäs, eikä välttämättä edes halua olla, mutta taitaa kiitettävästi juorujen levittämisen ovelamman taidon, sanojen ja merkityksen kääntelyn, sekä valehtelun vailla katumusta. Kaikki nämä lasketaan vain yksinkertaiseksi paremman oikeudeksi, eikä suinkaan tarkoituksellisesti ilkeäksi; maailma on näin aina toiminut, tällä kertaa vain hänen johdollaan. Omaa paremmuutta pönkitetään ja suojellaankin ylitse kaiken, sillä takaisin roskasakkiin palaaminen ei ole enää vaihtoehto. Nuorella iällä koettu muodonmuutos on paikannut aiemmat itsetunto-ongelmat hämmästyttävän hyvin, tai ainakin pintapuolelta komeasti ja pinnallisuus levinnyt omasta ulkonäöstä vouhottamisesta aina muiden arvosteluun.

Pojat ovat Honeylle tärkeitä, kuten oikea käsilaukku lempikenkien kanssa. On tietysti tärkeämpää löytää monikäyttöinen poikaystävä, joka sopii tilanteessa kuin tilanteessa vierelle, koska useamman yhtäaikainen pitäminen olisi huoramaista. Lesbous ja homous ovat vain kummallisia etäisiä, jopa epätodellisia, käsitteitä neidille (vähän niin kuin kasvihuoneilmiö), joten tyttöjä tämä neiti ei sillä silmällä osaa katsoa. Hän on kuitenkin kuullut sanottavan, että homo on tytön paras ystävä, joten ehkäpä tilaa olisi tuolle homobestikselle. Muulle hameväelle on myös käyttönsä, mitäpä mehiläisten kuningatar olisi ilman ympärillään pyöriviä työläisiä. Rumiluksille, vammaisille tai muuten vain hylkiöille Honeylla ei ole aikaa ja näiden välttelystä onkin tullut oma taitolajinsa. Ystävyyden käsite on tytöllä selvästi vääristynyt ja maailmankatsomus jokseenkin lapsellinen. Jos hänet kuitenkin onnistuu pitämään tyytyväisenä, neiti saattaa olla jopa hyvää seuraa. Ehkäpä ylimielisyyden sijaan Honey on enemmänkin ajattelematon, mutta tämäkin lievenee yleensä, jos ystävyys pääsee syventymään.

Tyttö ei ole tottunut poistumaan omalta mukavuusalueelta sosiaalisissa tilanteissa ja se näkyy herkästi. Kaikesta huolimatta Honey on nykyään henkisesti voimakkaampi kuin itse uskookaan.

Menneisyys:

Pikkuneiti Honeydew, kuten äiti kultaansa kutsuu, syntyi kevään puhkoessa norjan vuonoja. Äiti ei suinkaan ollut kalastajakylän tyttöjä, vaan amerikkalainen kaunotar, joka tylsistyneenä seurasi luontodokumenttia, kun tytär kahdeksannetta tuntia yhä venytti syntymisen ihmeellistä tapahtumaa. Kaunotar tai ei, oli naisella luonnetta ja kivunsietokykyä aina loppuun asti. Ehkä se oli koettelemuksen väsymys, joka piti naisen kotona ensimmäiset viikot tytärtään hoitaen, mutta pian ”loma” kävi naiselle liian sietämättömäksi ja perheen pikku hopeasilmä jäi portugalista noukitun muorin hoitoon.  Sisäkkö ei ehkä ymmärtänyt tarkkaan valittujen vauvanruokien hienoutta, tai vaaleanpunaisia koristuksia vaipoissa, mutta tuo äidillisen pehmeä syli, lempeä laulu ja hellyys pitivät pienen tytön tyytyväisenä.

Honey nautti turvattua elämää, asunto oli iso, mutta aina siisti. Seuraa pitivät äidin burmalainen ja venäjän sininen, leluja oli yllin kyllin ja ratsastamaankin pääsi, jos isällä suinkin oli lähettää joku tytärtään vahtimaan. Jos ilma Virginiassa kävi liian kuumaksi kesällä, koko perhe lähti usein Kanadaan luonnon keskelle, kunnes työkiireet taas kutsuivat. Sierra oli aina mukana, aina apuna, eikä pikku-Honey edes tiennyt, että joissain perheissä äiti saattoi tehdä kotona jotain muutakin kuin puhua puhelimessa viinilasi toisessa kädessä. Oli siis luonnollista, että tyttö oppi myös täysin portugalilaisen äidinkorvikkeensa kielen siinä missä englanninkin. Tämä tosin paljastui vasta myöhemmin kauniina aamuna ruokapöydässä. Huuto raikasi pitkin taloa ja tytärtä käskettiin unohtamaan palvelusväen roskakieli, olisihan se julkeaa saada oma synnyttäjä näyttämään huonolta äidiltä.

Vähemmän läheiset vanhemmat olivat satunnaisesti vieneet ujoa tytärtään erilaisiin tilaisuuksiin ja käskeneet leikkimään milloin kenenkin porhon vastaavan naperoiden kanssa. Varsinaiset ystävyydet saivat kuitenkin odottaa koulun alkuun. Koska Honey oli kuitenkin pirteä eloisa tytön alku, ei ujous kauaa häntä estellyt ja tutustuminen muihin nuoriin tuntui aluksi vaivattomalta, koulumaailman ja lasten julmuus kun eivät olleet paljastaneet varjopuoltaan. Tyttöjen laumasta oli erottunut yksi hyljeksitympi, englanniltaan kömpelömpi ja iholtaan tummempi. Espanjalaisia koulussa riitti, vaan portugali ei aivan sisarkieltään vastannut. Vanhempien varoituksista huolimatta Honey halusi kilttinä tyttönä saada tuon erottuneen pulmusen myöskin tyttöporukkaan, jopa onnistuen muiden ennakkoluuloisesta käytöksestä huolimatta. Yhteinen kieli tuntui lujittavan siteitä erityisesti uuteen ystävään, luoden jotain uutta, jota hopeasilmä ei ollut uskoa. Salaisuudet vaihtoivat omistajaa, elämä oli ihanaa ja aurinko paistoi.

Teini ei kuitenkaan ollut terve, ja vaikkei yhteistä kieltä löytynyt äidin ja äidinkorvikkeen välillä, saatiin prinsessa viimein tutkittavaksi. Tässä vaiheessa isäkin kiinnostui lapsensa olemassaolosta, olihan tytär tärkeä osa perheen imagoa, eikä traaginen sairaus kuulunut tuohon kultaisella kirjottuun kuvaan. Honeyn sairaus oli kuitenkin jotain, mitä ei voinut rahalla pyyhkiä pois; Polysytemia vera, eli veren ylituotto.  Vanhemmat harkitsivat, pohtivat jopa toisen lapsen adoptointia sairaan tilalle (uuden synnyttäminen ei sopinut kummankaan aikatauluun), mutta äiti piti lopulta päänsä; sairaus tuli piilottaa keinolla millä hyvänsä. Tytär ei saanut pelkästään tietää tarvitsevansa viikoittaista verenluovutusta, vaan vannotettiin myös vaikenemaan asiasta. Asian tiesi, ensimmäisinä vuosina, perheen ja luotetun perhelääkärin lisäksi vain sisäkkötäti Sierra, mutta lopulta myös Honeyn paras ystävä, Adele.

Äidin ja isän varovaisuus ja julkisen kuvan ainainen kiillotus muuttivat hiljalleen Honeyn elämää ja uusista säännöistä tuli iso osa arkipäivää. Ensin nuori yritti taistella kummallisia ulkonäköpaineita vastaan, mutta ystäväpiiri ei suinkaan tukenut häntä, vaan tuntui jopa olevan vanhempien kanssa samalla linjalla. Lopulta neiti ei saattanut kuin myöntyä ja uskoa, että tämä oli osa aikuistumista, vaatteiden tuli olla saman kuun muotilehdistä, meikin oltava virheetön, musiikkimaun oltava ajan tasalla ja julkkisten horoskoopit paremmassa muistissa kuin algebran säännöt. Asian tuntuivat sujuvan heti paremmin, mutta teinien elämä ei kuitenkaan ollut yksinkertaista. Ystävyys Adelen kanssa oli syventynyt, ja Honey tunsi että jos kenenkään, niin hänen kanssa saattoi hiukan oloa keventää vanhempien ainaisen vouhotuksen alla. Vain viikko tuon herkimmän salaisuuden paljastamisen jälkeen, odotti koulussa jotain karmaisevaa. ”Veripaise, veripaise! Varokaa, kohta se poksahtaa ja verta on kaikkialla!” Siinä oli varsin julma aloitus päivälle. Osoittelevia sormia oli kaikkialla ja oma ystävä kurkisteli tutun tyttöporukan takaa; toisen häpeä, oli lippu suosioon. Honey oli ilkunnan kohde, petetty ja syrjitty. Ehkä herjat olisivat ajallaan loppuneet, kyynelten virrat tyrehtyneet, mutta vanhemmat eivät odottaneet ihmeen tapahtumista. Osoite muuttui ja sisäoppilaitos kutsui. Tällä kertaa äidin varoitukset otettiin todesta; kukaan ei ole ystävä, kenellekään ei jaeta salaisuuksia eikä ketään heikkoa ei tule koskaan sääliä. Isä teki myös osansa ja varmisti, että juorut jäivät lasten typeräksi mölinäksi ja ongelma oli sillä selvä. Perhekuvaan oli ehkä tullut särö, mutta se olisi korjattavissa. Honey opiskeli valvotummassa ympäristössä, kunnes oli tarpeeksi vanha siirtymään WA:n kirjoille, kartuttamaan perheen hyvää nimeä eliittikoulussa opiskellen.



Muuta:
Perheeseen kuuluu virallisesti isä (Gordon Yates), raviradan omistaja ja äiti (Veronica Yates, oms. Longbridge), asianajaja. Molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia ja näin Honey on jäänyt sekä sisaritta että serkuitta. Perhe on suhteellisen rikas, mutta molemmat vanhemmat ovat kunnon työnarkomaaneja ja varat on kerätty verellä ja hiellä. Suvulla ei ole mitään siniveristä taustaa, mutta vanhemmilla on vahva päähänpinttymä, että nimi on saatava pysymään kirkkaana ja puhtoisena tietyissä seurapiireissä. Gordon tunnetaan myös hevoskaupoistaan ja voittoisista siitosoreistaan.

Polysytemia vera: Elimistö tuottaa liikaa verta. Sairaus on harvinainen, mutta Honeyn kohdalla erittäin hyväluontoinen. Tyttö kärsii päänsärystä, satunnaisesta ihon punoituksesta ja kutiamisesta, muttei muutoin vaikuta sairaalta. Säännöllisen verenluovutuksen ansiosta Honey voi elää lähes normaalia elämää, kunhan välttää suurempia haavoja.


Viimeinen muokkaaja, Ande pvm Su Loka 01, 2017 8:31 pm, muokattu 4 kertaa
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1350
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Honey Yates

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty La Tammi 10, 2015 6:21 pm

Suhdekartta

Sukulaiset: -
Suhde:


Rakastetut:
Ystävät:
Julkimot: Evan
Hännystelijät:
Tuttavat: Misha, Liam, Nick
Vältellyt:
Vihatut:


Viimeinen muokkaaja, Emiru pvm To Toukokuu 07, 2015 3:06 pm, muokattu 1 kertaa
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1350
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Honey Yates

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty To Toukokuu 07, 2015 3:04 pm

Syksy:
18.9.2013 - Honey in honeycomb / Honey, Nick / Kesken
30.09.2013 - A little party never killed nobody [K16] / RYHMÄ / Kesken
23.10 2013 - The heart of the melody can never be put down on paper / Konsertti RYHMÄ / Kesken
26.10.2013 - Dancing in the dark in the pale moonlight / Rusettitanssit RYHMÄ / Kesken
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1350
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Honey Yates

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa