Sidney Taylor

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Sidney Taylor

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty To Huhti 30, 2015 12:35 pm



Sidney Taylor ”Sid”
Oikea nimi: Silvanus ”Silas” // Nimen merkitys: Metsäin jumala
Sukupuoli: Mies // Syntynyt: 2.1.201 eaa (19-20v) // Ääni: X
Rotu: Vampyyri C // Luokka: NC // Muuttaja: Castor McAvery

Kielet: Puhuu ja ymmärtää useita välimeren ja Lähi-idän vanhempia kieliä. Ei osaa käytännössä kirjoittaa muuta kuin latinaa ja englantia (Amerikan).
Omaisuus: Ei merkittävän rikas, omistaa viinitilan, jonka tuotoilla elää suhteellisen mukavasti ilman huolia, mutta suurin osa rahasta on kiinni yrityksen nimen alla, eikä Sidin käytössä. Viinimerkki on tunnettu, mutta Sidin omistajuus ei ole yleisessä tiedossa. Ei käytä luottokorttia ja käteinen on yleensä jonkun muun lompakosta anastettu.
Taidot: Ei merkittäviä voimia, fyysisesti voimakas tavallisen vampyyrin tavoin. Taitava käsiaseiden kanssa ja kykenee kokeneena arvioimaan tuntemiensa aseiden lentoradat ja kantamat, huomaten myös selvät ratojen virheet muutaman lähilaukauksen jälkeen.

Ulkonäkö:
Päällisin puolin Sid on kaunis tähtisilmäinen poika, jonka karskit piirteet tuntuvat katoavan parranajelun myötä. Tämä siis, jos vaatteet verhoavat kaltoin kohdeltua kehoa. Kasvot ovat julmista vuosista huolimatta pysyneet eheinä, eikä edes laiton määrä alkoholia ole sumentanut naavan värisiä silmiä, ainakaan pysyvästi. Kasvojen piirteet ovat sirot jopa osittain itämaiset. Iho on kalvennut välimerellisestä synnyinsävystään vaaleaksi, mutta hiukset ovat pitäneet tummanruskean kiharaisen olomuotonsa. Kasvojen karvoitus on runsasta ja Sidin olisi täysin mahdollista kasvattaa itselleen kunnon parta kuin viiksetkin. Mies kuitenkin seuraa kuuliaisesti vampyyrien piireissä yleistä karvattomuutta, silloin kuin jaksaa. Sänki kasvaa nopeiten leuan alle ja poskien ulkosyrjään, viimeisenä lähelle huulia. ”Vanhus” myös pitää itse nuoremmasta silkoisemmasta ulkomuodostaan, ainakin tällä hetkellä. Sid on suosinut pitemmän aikaa lyhyempää kampausta ja tällä hetkellä otsaa reunustaa villit kiehkurat, jotka on kaiken sivistyksen nimeen oiottava taakse kasvoja varjostamasta. Takaa hiukset ovat pörheän lyhyet.

Päälaki huitelee jossain 181 tietämillä ja kiloja löytyy hyvän lihaksikkaan nuorukaisen verran. Ahkeraan ylläpidettyä komeaa yläkroppaa harvempi näkee paljaana, mutta sieltä onnekas löytää arven jos toisenkin. Sydämen puolella on yhtenäisempi iso arpialue ja toisessa olassa ja lavassa kaksi pienempää luodin luomaa, joita vastaa etupuolella yhtäläisen rujot jäljet. Kaikki arvet ovat samalta kerralta ja metsästäjien katalien aseiden tekosia. Vakavat ruhjeet ovat haalistuneet vuosisatojen myötä, mutta eivät ole vielä kadonneet.

Vaatteet: [ KLIK ]
Aito nahka on aina varma valinta niin housuissa, vöissä kuin kengissäkin. Paidoiksi kelpaa kaikki t-paidoista kauluksellisiin, hihattomiin, verkkokuosiin ja neuleisiin. Joskus Sid jaksaa olla tilaisuuteen sopivissa kuteissa, joskus ei. Väreissä herra suosii maanläheisiä lämpimiä sävyjä ja mustaa. Takit ovat harvinainen näky ja hatutkin jäivät villin lännen muistoihin. Sid ei ole merkkiuskollinen, mutta voi joskus halutessaan esittää sellaista.

Luonne:
Yksinäinen ratsastaja, juhlien sydän ja hymyjen herra, väsymätön uskollinen metsästyshaukka, hurmuri kera ruusun; ristiriitaiseltakin kuulostavat mielikuvat ovat löytäneen Sidistä otollisen kodin. Jopa vuosituhansien jälkeen on välimeren kipinä löydettävissä tämän vampyyrin olemuksesta ja elämäntyylissä. Miellyttämishalu on ylpeän olennon tapaan rajoittunut, mutta ei kuitenkaan ylpeydellä itsellä rajattu. Vampyyrien mitoissa voisi jopa sanoa, ettei Sidin ylpeys ole mitenkään korostuva, eikä aina edes huomattavissa. Jurommat ja yksinäisyyteen vetävät piirteet ovat muodostuneet lähinnä luojan poistumisen jälkeen, eivätkä ne hallitse suuremmin sosiaalisissa tilanteissa. Herra jopa karttaa itsensä päästämistä pois siitä hyväksytymmästä huolettomasta elementistä. Hyvässä seurassa on hyvä olla. Kunnon metsästyshaukka on kuitenkin selkeästi itsenäinen ja kaikessa vaatimattomuudessaan varmassa olemuksessaan kunnioitustakin herättävä (oman veren rajoittamana). Vuosisadat isännättömänä olleena mies on saanut takaisin villiä luontoaan ja on osin taantunut järkevästä laskelmoivasta aikuisesta takaisin arvaamattomammaksi nuorukaiseksi. Asian voisi jopa tulkita niin, että herra käy läpi omaa keski-iän kriisiään, joka on jatkunut jo pitempään kuin normaali ihminen elää. Onhan se ongelmallista, pitäisi vaihtaa auto, asunto, akka, ammatti ja alushousut. Tätä tietenkin helpottaa, että autot vaihtuvat varkaan alla muutenkin, asuntoa ei sen enempää tarvita, kun nukkuu milloin kenenkin katon alla, akkaa ei ole saati ammattia. Ehkä ne alushousut voisi pihistää, jos sopivat sattuvat eteen.

Sid on pääsääntöisesti parin promillen vahvistama ja näin suhteellisen sosiaalisessa vedossa. Pieni maisti valitettavasti vaikuttaa myös harkintakykyyn, eikä aivojen päättelykapasiteettia käytetä, vaan mies menee usein puhtaan ”intuition” varassa. Ratkaisutavat rajoittuvat hyvin nopeasti väkivaltaan tai sillä uhkailuun, harvemmin jälkimmäiseen. Naavasilmä ei kuitenkaan ole varsinaisesti aggressiivinen, eikä tarvitse vihaa tai kiukkua käyttäessään jotain muuta lihasta kuin kielenkantoja selvittämään tilanteita. Jos Sidin jollain saa menettämään malttinsa voi veri roiskua, mutta pitkävihaisuus ja kaunaisuus ovat aika vieraita tunteita hänelle. Tavallisesti turha hötkyily kuitenkin jää suorittamatta ja mieltä kaunistava humalatila tietysti vahvistaa tätä lupsakkaa puolta.

Jopa hulvattoman hulttion maineella liihotteleva Sid nähdään harvoin uhkana, vaikka suora aliarvioiminen onkin jo tyhmän merkki. Oikeassa mielentilassa tähtisilmä viettää sänkyhetkiä välittämättä vastapuolen (tai vastapuolien) kusivehkeiden muodosta. Varsinaisen lirkuttelun mies kuitenkin suo vain niille, joista on aidosti kiinnostunut ja voikin olla tuskastuttavan yritteliäs oikean henkilön suosion saavuttaakseen. Kiinnostus voi kuitenkin nopeasti lopahtaa, eikä yleensä palaa enää. Sid ei välitä leikeistä jokaisen tyrkyn kanssa, mutta ei toisaalta kieltäydykään yhden yön jutuista, jos asia esitetään järkevästi. Uutta nuoruuttaan elävä ei kaihda uusia kokemuksia ja on utelias. Vanhat kaavat vetävät kuitenkin voimakkaasti miestä mieluummin sinne eloisamman seuran suuntaan, herran itse tiedostamatta asiaa.

Jos ja kun jokin kohtalon oikku pakottaa miehen olemaan selvänä, kuoriutuu kevytmielisestä pohtivampi puoli. Suurin osa elämänviisaudesta on valitettavasti muistin käsittelyn takia yhä (ja ikuisesti) Sidin saavuttamattomista, mutta peto hymyn alla on jokaisen vuotensa arvoinen. Makupaloin voi saavuttaa jonkin kesyyntymisen ensiasteen, mutta isännätön on ehtinyt unohtaa, mitä aito uskollisuus on, ja se pitäisi varmaan ensin hakata uudestaan jollain tavalla tuohon kovaan kalloon.


Menneisyys:
Toisen puunilaissodan tuhkasta syntyi monta epätoivottua lasta, eihän sotaa voinut käydä ilman, että voitokkaat soturit saivat purkaa stressiä niihin viimeisiin elollisiin. Silvanus ei kuitenkaan ollut yksi epäonnisista raiskauksen hedelmistä, vaan nautti rauhaisaa lapsuutta kaukana kaupungin kytevästä tilanteesta, kuitenkin arvokkaalla alueella, jonka herkut pitivät tyytyväisinä sen, kuka ikinä hallitsijan viittaa yllään. Elämä oli yksinkertaista ja viinirypäleiden tuoksu kruunasi kesäiset muistot, jotka eivät kauaa viipyneen korvien välissä. Tuona kohtalokkaana päivänä karkuun juoksivat ensin perheen valtavat koirat, aluksi nuoren isäntänsä jalkojen taakse ja uhan lähestyessä aina lähimetsiin lymyämään. Oliko se sitten viini, veri vai vanhempien tausta, joka oli tuonut kutsumattoman vieraan puutarhaan koettamaan sadon kypsyyttä, mutta kyseessä oli taatusti kaunein ihminen, jota maa päällään kantoi. Ehkä se oli myös nuorukaisen oma kauneus, känsiltä säästyneet sormet ja mystiset naavan aavemaiset sävyt jakavat silmät, jotka saivat vieraan pysähtymään ennen kuolettavaa iskua. Kädet, jotka olisivat voineet repiä kuolevaiselta pään irti hetkessä, kohottivat tuolloin kapeaa leukaa josko piirteet olisivat tarpeeksi miellyttävät. Pienellä veren ja muistin käpälöinnillä varmistettiin, ettei perheen karu kohtalo olisi koskaan petollisuuden siemen uudessa seuraajassa, joka näin kyselemättä lähti luojansa seurassa kohti uutta elämää.
Silvanus ei ollut rakastaja (ainakaan nykyajan yltiöromantisoidulla tavalla), vaikka tietysti tarjosi kehonsa isäntänsä käyttöön tarpeen mukaan ja jokaisella sielun säikeellä tietysti myös rakasti elämänsä keskipistettä, luojaansa. Roomalaiselle ei kuitenkaan ollut mitenkään vierasta, että seksuaalinen nautinto oli vain yksi juhlallisen elämän herkuista, eikä välttämättä kahden toisilleen täysin lupautuneen välinen rakkaudenosoitus. Mustasukkaisuus ei kuulunut kuvioon, ei ainakaan sekavina alkuvuosina, kun vampyyrin mieli oli vielä nuorekas ja täysin isäntänsä muokattavissa. Castorin tahto oli Silaksen työ ja elämän tarkoitus, sisälsipä se sitten petoksia, murhia tai rumien kaljupäiden viettelyä. Miehen oma sisäinen yksinkertaisuus auttoi ensimmäisinä vuosisatoina, mutta lopulta oli luomuksenkin kasvettava omaksi persoonakseen. Ne vähäiset, jotka eivät ohittaneet kunnialla tätä kasvuvaihetta, kuolivat oman jumaloimansa puhdasverisen käsiin. Muinaisen välimeren hurmuri kehittyi kuitenkin vähitellen isäntänsä kaltaiseksi casanovaksi, sentään tasapainoisemmaksi, olihan oman elämän jatkumisen takia tärkeää osata tanssahdella ennalta-arvaamattoman mahdin rinnalla. Castorin lisäksi henkeä uhkasi tietysti tämän runsaat viholliset, metsästäjät ja joskus jopa samojen hampaiden muuttamat.

Villit sinkkuvuodet kuluivat ja Castor nai lopulta kaltaisensa, sisarensa. Silas piti kunnioittavan etäisyyden naiseen, joka aikanaan pyöräytti ne tarpeelliset puhdasveriset jälkeläiset. Perhe ei ollut ongelma, ei sen enempää kuin ne sadat (tuhannetkin), jotka olivat rakastetun luojan lakanoissa pyörineet. Perhe-elämän rinnalla haaremin huomio maistui yhä, eikä vampyyrinä voinut kukaan osapuoli valittaa aikatauluista. Ongelma oli se yltyvä hulluus, joka levitti levottomuutta kaikkiin ja kaikkialle. Silas pysyi niin lähellä rakastamaansa kuin saattoi, mutta viikkoihin jäi väkisinkin runsaasti omaa aikaa. Castorin avustuksella vampyyri osti itselleen uuden harrastuksen, tietämättään hyvinkin läheltä synnyinkotiaan. Vanha kartano oli murtunut ajan alla ja perustatkin kadonneet, mutta viinirypäleet kasvoivat taas rehevinä ja tuottoisina noilla mailla. Silas itse seurasi omistajan tuolilta vähäosaisten ihmisten rehkimistä, mutta työtä se oli satunnaisten papereiden allekirjoittelukin, varsinkin kun kirjoitustaito rajoittui omaan nimeen. Viinitilan vahtiminen salli kuitenkin seikkailut ja äkkilähdöt kun käsky kävi, puhumattakaan hyödyllisistä ja hyödyttömistä suhteista, joita kalliin herkun ympärillä tuli väkisinkin luotua. Rahoittaja nautti tietysti perheineen myös siitä ehtymättömästä viinikellarista, jonka tuttu tila varmisti huonompinakin vuosina.

Elämä pyöri uudesta pysyvämmästä kodista huolimatta Castorin ympärillä. Tämän vaimon murha tuntui olevan lopun alku, eivätkä uskollisimmatkaan seuraajat välttyneet mielivallalta ja julmuudelta. Silas ei kuitenkaan käynyt itsepuolustukseen, kun rakastetun viha osui häneen itseensä. Mikä lopulta oli syy, ettei päätä isketty harteilta juuri silloin, se jäi mysteeriksi. Ehkä isäntä vielä muisti sen, että juuri nämä naavanutuiset silmät olivat uskollisena pysyneet jo pitempään, kuin kukaan hengissä oleva seuraaja. Vaikka eipä Silas pitänyt kirjaa kaltaisistaan, usein kun oli turvallisempaa pysytellä muista hännystelijöistä hiukan sivummalla. Oli miten oli, puhdasverinen säästi luomansa hengen, mutta (ehkä petosta peläten) pyyhki paljon ja enemmän tämän muistista. Tämän jälkeen tokkurainen ja yleisesti sekavassa tilassa oleva vampyyri oli melko helppo uhri metsästäjille, vaikka keho sentään muistikin vuosisatoina opitut pakenemisen alkeet. Pitkän jäljityksen ja useiden yritysten jälkeen Silas jäi lopulta kiinni ja kuolema tuntui hyvinkin todennäköiseltä. Kaikessa sekavuudessaankin mies toivoi tuolloin, että olisi kuollut suoraan isäntänsä käsiin. Kuolema ei kuitenkaan koittanut, vaan ilmeisesti vielä halutumman kohteen saapuessa paikalle vähäisempi jätettiin viimeistelemättömänä Lontoon pimeälle sivukadulle. Castor oli ottanut kaiken raskauttavan tiedon lisäksi myös monia yksityisempiä menneisyyden hetkiä, jopa aikakausia. Murehtimiseen ei ollut aikaa tuhlattavaksi, ilman puhdasveristä ressu ei voinut parantaa metsästäjien aseiden tekemää tuhoa. Ihmisten veri tietysti auttoi, mutta heikossa tilassa olevan oli pakko valita helppoja uhreja, mieluiten niin, että ruumiista ei jäänyt kenellekään jäljitettävää. Silas pakeni Amerikkaan, jossa aloitti uuden elämän niillä vähäisillä järjen rippeillä.

Kadonneen tilalle oli rakennettava jotain uutta. Villissä murroksen alla olevassa Amerikassa vampyyri saattoi elää suhteellisen huolettomasti. Luoti uhrin otsaan, eikä kukaan kysellyt kuolinsyytä, vaikka kaulassa olisi sojottanut verinen juomapilli. Huorat olivat halpoja, viinakset väkevää ja väkivaltaa riitti saluuna toisensa jälkeen. Kolossityyppiset koirat pitivät isännälleen seuraa ja pienellä viitseliäisyydellä Silas löysi lopulta myös kaviollisen, joka ei totutuksen jälkeen kaihtanut pedontuoksuista omistajaansa. Seurapiireihin tottunut haki yksinäisyyteensä uusia lääkkeitä päivä päivältä yritteliäämmin. Alkoholi yhdistettynä karuun kiertolaisen elämään tuntui turruttavan oloa lopulta tarpeeksi. Sivistyksen valuessa vähitellen myös noille karuille seuduille ihmiskunnan kehityksen myötä vaihtui eläinten seura taas osittain ihmisiin ja kaltaisiin. Viinat olivat kuitenkin ottaneet paikan herran sydämestä.

Lopulta tapahtui peruuttamaton, eikä Silas, joka nykyään Sidiksi itseään kutsui, ollut isäntäänsä auttamassa, vaikka vähänpä hän olisi edes voinut asiaan vaikuttaa. Isku olisi ollut vieläkin kovempi, jos miehellä olisi ollut enää edes puoliakaan muistoistaan. Rakkaansa menettänyt nojasi entistä enemmän väkevien juomien ihanaan valheeseen ja merkityksettömien naisten lämpöön. Maailma muuttui nopeaan ja viimein kantautui korviin hyvinkin hämmentävä tieto; McAveryjen määrä oli vähentynyt yhteen. Briseis olisi viimeinen jäänne Castorista, ainoa joka miehen geenejä ja voimia kantoi (näin ainakin olettaa saattoi). Sid ei ollut enää varma, mitä oikeastaan olisi pitänyt tuntea. Rakkaus, jonka muoto oli muistojen puutteiden takia hyvinkin epämääräinen alkujaankin, oli häilynyt hiljaiseksi tarkoituksettomuuden tunteeksi. Mies kaipasi uutta punaista lankaa elämälleen ja tahtoi uskoa johonkin suurempaan johdatteluun, joka osoitti nyt kohti WA:ta.

Sid tiesi Ricardon, Castorin esikoisen, lähinnä juorujen ja tämän maineensa kautta. Poika poikkesi suuresti isästään, mutta jokin karussa hämärässä lopussa toi ikävän pistoksen arpeutuneen rintakehään. Oman rakastetun lihaa ja verta ja silti murhaajan tittelin kantaja, luotu ei olisi voinut kyseistä miestä kohdata ampumatta luotia tai paria kohti tämän kalloa. Tapaaminen ei olisi enää mahdollista, enää oli jäljellä tytär, kuten päässä pyörivät ajatukset toistivat viikosta toiseen. Briseis oli sukunsa viimeinen, eikä näin tulisi olemaan ainakaan verensä tappama, kuten edeltäjänsä. Sid ei ollut kuitenkaan valmis ottamaan enää riskiä, että viimeinenkin oksa rakastetusta puusta kuihtuisi ennen kuin edes ihailemaan ehtisi.


Muuta:
- Vaikea teräaseiden pelko, joskus jopa liian terävä voiveitsi on turhan epäilyttävä vihollinen kohdattavaksi.
- Suuret koirat lähellä sydäntä
- Ei vielä muista uutta nimeään kaikissa tilanteissa
Fanart: norppamus


Viimeinen muokkaaja, Emiru pvm Ke Toukokuu 04, 2016 8:07 pm, muokattu 1 kertaa
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1341
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sidney Taylor

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty To Toukokuu 07, 2015 3:17 pm

Suhdekartta

Muuttaja: Castor McAvery
Suhde:


Palvotut:
Ihastukset:
Ystävät:
Kaverit:
Tuttavat:
Vältellyt:
Vihatut:
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1341
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sidney Taylor

Viesti kirjoittaja Ande lähetetty To Maalis 24, 2016 11:09 am

Syksy:
Shut up and dance with me / RYHMÄ / Kesken
I have no candies to give / Briseis, Sid / Kesken
You've got 1 new message / Sid, Jim / Kesken
Don't drop the soap / Sid, Mere / Kesken
23.9.2013 - Goodbye for my tact / Kaely, Sid / Kesken
26.10.2013 Dancing in the dark in the pale moonlight / Rusettitanssit / Kesken
16.11.2013 No, we are not brothers / Earl, Sid / Kesken
avatar
Ande

Viestien lukumäärä : 1341
Join date : 18.05.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Pupula

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sidney Taylor

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa