Opas vampyyrimaailmaan

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Opas vampyyrimaailmaan

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty La Marras 28, 2015 7:52 pm

VK:n vampyyrimaailma

Tietoa vampyyreista ja erityisesti tasojen eroavaisuuksista löytyy kattavasti kotisivuiltamme, mutta tässä topicissa esitellään tarkemmin vampyyrimaailman saloja sekä erityisominaisuuksia ja yksityiskohtaisempia faktatietoja, joita kotisivuille ei ole kirjoitettu.


Elämänkaari. Suurin osa vampyyreista on syntynyt yliluonnollisena olentona toisin kuin monissa taruissa annetaan olettaa. Vampyyrilapset eivät yleisesti ottaen tunne sen vahvempaa verenjanoa kuin täysikasvuisetkaan eikä heidän kehityksensä kannalta ole välttämätöntä nauttia ihmisverta. Lapsuus kestää vampyyreilla yleisesti ottaen pidempään kuin ihmisillä, ja yleensä nuoruusvaiheen kohdalla kasvu hidastuu ja pysähtyy lopulta kokonaan. Monet vampyyrit tavoittavat fyysisesti täysi-ikäisyyden, mutta prosessi voi viedä satoja vuosia. Yliluonnollisina olentoina he saavat nauttia ikuisesta nuoruudesta ja kauneudesta, ja he ovat fyysisesti kuolemattomia. Ikuinen elämä on periaatteessa mahdollinen, ja useat vampyyrit ovatkin eläneet tuhansia vuosia. Vampyyrien tappaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta.

Lisääntyminen. Vampyyrit kykenevät lisääntymään keskenään ja myös ihmisten kanssa. Jälkimmäinen on jokseenkin harvinaista ja on hyvin todennäköistä, että lasta kantava ihminen kuolee jossain vaiheessa raskautta tai synnytyksen aikana. Puhdasveristen on teoriassa helpompi lisääntyä ihmisen kanssa, mikäli vampyyri on valmis pitämään kumppaninsa hengissä omalla verellään. Naisvampyyrit pystyvät ongelmitta synnyttämään riippumatta isän lajista. Vampyyrin kantama lapsi syntyy aina vampyyrina, mutta ihmisnaisen on mahdollista saada ihmislapsi, mikäli lapsen isä on puoliverinen vampyyri tai ihmisestä vampyyriksi muutettu. Yleisesti ottaen ihmisistä muuttuneiden vampyyrien on vaikeampaa saada lapsia. Raskaus niin ihmisillä kuin vampyyreilla on kutakuinkin samanlainen, olkoonkin vampyyrien yleisesti ottaen helpompi säädellä kipua kärsimättä samoista oireista kuin ihmiset. Ainoastaan fyysisen täysi-ikäisyyden saavuttaneet vampyyrit voivat lisääntyä (käytännössä tarkoittaa hetkeä, jolloin vanheneminen on pysähtynyt).

-> Ehkäisy. Vampyyrit eivät juurikaan tarvitse ehkäisyä huolimatta kyvystään lisääntyä. Lääketieteelliset menetelmät eivät tehoa, eikä ihmisen raskaaksi saattaminen ole tilastollisesti suuri uhka. Myös fysiologinen mahdollisuus hallita omaa kehoaan heikentää mahdollisuutta raskauteen, mikäli se ei ole vampyyrille toivottu.
-> Perheen perustaminen. Vampyyrit ovat yksilöitä, joista osa hakeutuu tiiviimpään yhteiseloon muiden kaltaistensa kanssa siinä missä toiset viihtyvät mainiosti yksin. Lisääntymiskyvystään huolimatta vampyyrit eivät yleensä jaa samanlaista halua perheen perustamiselle kuin ihmiset. Jälkikasvun hankkiminen liittyy usein suvunjatkamiseen ja verilinjan vaalimiseen, sekä mahdollisesti oman ”lauman” kasvattamiseen. Vaikka teoriassa vampyyrit ovat kuolemattomia ja voivat elää ikuisuuden, harva vampyyri pyhittää elämäänsä perheelle, joskin monella isommalla ja vanhemmalla vampyyrisuvun edustajalla on useampi kuin yksi lapsi.

Ravinto. Vampyyrien pääsääntöinen ravinto on ihmisveri. Kaikilla vampyyreilla on luontainen himo kuolevaisten vereen huolimatta siitä, ovatko he pidättäytyneet juomasta ihmisistä tai eivät. Ihmisistä ruokaileminen ei kuitenkaan ole nykypäivänä kaikissa olosuhteissa helppoa, ja siksi monet vampyyrit nauttivat usein lajitovereidensa verta. Verityypit niin ihmisten kuin vampyyrien keskuudessa eroavat paljon, ja moni vampyyri olisi valmis tekemään mitä vain saadakseen maistaa esimerkiksi puhdasverisen vampyyrin verta; mitä puhtaampi veri, sitä voimakkaammin veri juojaansa vaikuttaa. Vampyyrit pystyvät olemaan ilman ihmisverta vaikka koko elämänsä ruokailemalla lajitovereistaan. Pitkäaikainen verenpuute kuitenkin heikentää vampyyrin aisteja sekä altistaa voimakkaampaan janoon, jota saattaa olla vaikea hallita. Puhdasveriset nauttivat yleensä alempiarvoisten vampyyrien verta tyydyttääkseen janonsa. Ihmisiin kajoaminen on kiellettyä, mutta monet puhdasveriset ruokailevat myös ihmisistä, jolloin he yleensä jättävät saaliinsa kuolemaan.

Verenhimo.
Jokainen vampyyri kärsii verenhimosta, mutta toiset kykenevät hillitsemään itsensä paremmin. Käytännössä jano on kuitenkin enemmän refleksi, joka herää aina veren virratessa. Pelkkä ihmisen näkeminen saattaa monelle heikosta kontrollista kärsivälle aiheuttaa verenhimoon liitettäviä oireita, kuten kurkun karheutta ja silmien muuttumista punaiseksi, mutta harvemmin tavalliset vampyyrit menettävät hallintansa ihmisjoukossa ilman hyvää syytä. Verenhimoisen vampyyrin käytös on yleensä poikkeavaa johtuen aistien terävöitymisestä ja järjen sumentumisesta.

-> Ruoka. Vampyyrit pystyvät syömään ruokaa ja toiset jopa nauttivat erilaisista herkuista. Syöminen ei kuitenkaan ole heille fysiologinen tarve, eivätkä vampyyrit välttämättä edes pidä ruoasta. Sen sijaan alkoholijuomien käyttö on kuolemattomien keskuudessa hyvin yleistä. Vampyyrit tulevat humalaan siinä missä ihmisetkin, mutta useimmat sietävät suurempia annoksia alkoholia kuin ihmiset. Monet juovat paljon esimerkiksi punaviiniä eräänlaisena korvikkeena verelle. Alkoholin myös väitetään turruttavan verenhimoa. Toiset ihmisten keskellä elävät vampyyrit myös saattavat käyttää kuumaa kahvia tai teetä kohottamaan valheellisesti ruumiinlämpöä. Puoliverisillä saattaa myös olla inhimillinen tarve ruokaan vielä pitkään pureman jälkeenkin.
-> Veripillerit. Toistaiseksi markkinoille tuotu verenkorvike on käytössä vain Willingtonin Akatemiassa. Veripillereiden tarkoitus on hillitä janoa sekä korvata aito veri, jotta vampyyrien ei tarvitsisi kajota ihmisiin. Pillereitä on eri vahvuuksilla, ja niitä jaetaan säännöllisesti jokaiselle yöluokassa opiskelevalle. Korvike on osa koko koulun projektia saattaa ihmiset ja vampyyrit sopuisaan eloon keskenään. Niiden toimivuudesta ei ole taetta, mutta erityisesti monelle puoliveriselle lääke saattaa olla ainoa keino pysyä järjissään. Korvike ei vastaa aitoa verta ja vampyyrit eivät yleisesti ottaen pidä pillereiden mausta. Korvikkeen voi nauttia tiputtamalla tabletin esimerkiksi veteen, jolloin neste muuttuu punaiseksi, tai nauttimalla pillerit sellaisenaan. Jälkimmäisen tavan väitetään olevan tehokkaampaa, mikäli verenhimo on akuutti.

Fysiologia. Vampyyrit muistuttavat fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihmistä, mutta heidän fysiologiansa ei ole samanlainen. He eivät kuitenkaan ole verrattavissa kuolleisiin, sillä heillä on verenkiertojärjestelmä ja sykkivä sydän. Pulssi on yleisesti ottaen hitaampi ja ruumiinlämpö alhaisempi, jolloin iho tuntuu viileämmältä, mutta ei suinkaan jääkylmältä. Iho on näin ollen luonnostaan kalpeampi, mutta vampyyrit kykenevät punastumaan, joskin se on huomattavasti vähäeleisempää tai harvinaisempaa kuin ihmisillä. Vampyyrit käyttävät myös happea, mutta he pystyvät pidättämään huomattavasti kauemmin hengitystään eikä hapenpuute tapa heitä. Vampyyrit voivat menettää käytännössä tajunsa ja he voivat loukkaantua pahoin kykenemättä aina parantamaan itseään täysin. Yleensä vampyyrit ovat immuuneja sairauksille, eikä heillä ole yleisesti ottaen inhimillisiä tarpeita. Vampyyrit eivät myöskään asioi lääkärissä, vaikka heillä olisi fyysisiä ruhjeita, joita he eivät kykene itse parantamaan.

-> Vakavat vammat. Käytännössä vampyyri voi esimerkiksi katkaista niskansa ja kaatua kuolleena maahan, kunnes keho parantaa itsensä hiljalleen. Vastaavanlainen parantuminen tapahtuu kaikissa muissa luonnollisissa loukkaantumistilanteissa paitsi niissä, joissa on käytetty magiaa. Metsästäjien käyttämä magia paranee hitaammin, mutta jos vampyyri on saanut vakavia osumia, saattaa hän kuolla kokonaan tai loukkaantua niin pahasti, ettei hänen kehonsa pysty enää itse elpymään.  

Aistit.
Kaikilla vampyyreilla on tasoon katsomatta tarkemmat aistit (kuulo, näkö, haju, tunto ja maku) kuin ihmisillä. On henkilökohtaista, kuinka terävät aistit kullakin on, mutta yleisesti ottaen vampyyrit kykenevät esimerkiksi hajuaistin avulla tunnistamaan melko hyvin lajitovereitaan sekä arvioimaan tuoksusta veren vahvuutta. Tämä koskee lähinnä jo tuttuja vampyyreja sekä niitä, joiden veri on hyvin vahvaa ja mahdollisesti entuudestaan tuttua. On melko poikkeuksellista pystyä hajuaistin avulla tunnistamaan esimerkiksi muunnetun ja muuntajan välistä suhdetta, ellei veren tuoksu ole jotenkin poikkeuksellinen tai entuudestaan tuttu.  Kuuloaisti on vampyyreilla luonnollisesti herkkä, ja he pystyvät helposti salakuuntelemaan keskusteluja useammankin metrin säteellä. Vampyyrit näkevät parhaiten pimeässä, mutta keinotekoisen valon käyttö ei kuitenkaan heikennä näköaistia; ainoastaan luonnollinen valo on haitaksi silmille. Yksikään aisti ei kuitenkaan ole ylimalkainen, ja vampyyrit pystyvät hallitsemaan niitä hyvin, jolloin esimerkiksi väenpaljoudessa he kykenevät kuuntelemaan vain yhtä puhujaa häiriintymättä liikaa melusta.

Voimat.
Tavallisiin, kaikille vampyyreille ominaisiin voimiin kuuluvat nopeammat refleksit, sulavaliikkeisyys, fyysinen voima sekä kyky parantaa itseään. Luonnollisesti voimat ovat sidoksissa veren vahvuuteen, mutta tasosta riippumatta edellä mainitut voimat ovat ennen kaikkea yksilöllisiä. Vampyyrit pystyvät vaihtamaan paikkaa hyvin nopeasti juoksemalla ja heidän reaktiokykynsä on huomattavasti nopeampi kuin ihmisillä. He eivät ole kovin paljon fyysisesti vahvempia, eli he eivät voi esimerkiksi nostaa tuosta vaan hyvin raskaita asioita, mutta he kestävät enemmän fyysistä rasitusta ja ovat yleisesti ottaen voimakkaampia kuin ihmiset. Vain jalosukuiset sekä puhdasveriset kykenevät hallitsemaan erikoisvoimia sekä harjoittamaan psyykeen hallintaa.

-> Mielenhallinta. Puhdasveriset kykenevät vaikuttamaan ihmisten kuin muiden vampyyrienkin mieleen hyvin voimakkaasti, ja yksi tunnetuimmista psyykeen hallinnan keinosta on muistin pyyhkiminen ja muokkaaminen. Käytännössä kaikki vampyyrit pystyvät omalla viehätysvoimallaan manipuloimaan ihmisten mieliä, mutta puhdasverisillä ja osalla jalosukuisista voima ei perustu luontaiseen viehätykseen, vaan synnynnäiseen voimaan hallita psyykettä.
-> Muistin muokkaus. Puhdasveristen kykyihin kuuluu yleensä taito muokata tai kokonaan pyyhkiä vampyyrien ja ihmisten muistia. Muistin muokkauksen uhriksi joutunut ei kykene enää muistamaan niitä asioita, henkilöitä tai tapahtumia, jotka hänen muistoistaan on pois muokattu. Aukot saattavat toisinaan olla luonnottomia, mutta ei ole ollenkaan mahdotonta korvata vanhaa tietoa uudella. Ihmiset tajuavat muistinmenetystä vain äärimmäisen harvoin, mutta he saattavat kärsiä päänsärystä ja joissain tapauksessa jopa oudoista välähdyksistä. Myös osa jalosukuisista kykenee muokkaamaan ihmisten ja muiden vampyyrien muistia.
-> Kyvyt ja elementit. Puhdasveriset ja jalosukuiset vampyyrit hallitsevat yhden kyvyn tai elementin. On henkilökohtaista, kuinka hyvin kyseistä voimaa vampyyrit hallitsevat. Kyvyt ovat muutenkin yksilöllisiä, mutta yleensä ne ovat joko enemmän hyökkääviä tai puolustavia. Tosin monilla kyky saattaa olla myös pelkästään psyykkinen. Kyvyt eivät välttämättä ole sidoksissa sukuhaaraan eivätkä ne ole periytyviä. Kykyjä on monenlaisia, eivätkä kaikki vampyyrit käytä kykyjään niin paljon kuin toiset.
-> Parantaminen. Vampyyrit pysyvät tasoon katsomatta parantamaan saamiaan ruhjeita. Veren vahvuus vaikuttaa jälleen siihen, kuinka nopeasti ja hyvin vammat paranevat. Alempitasoisten on vaikeampi parantaa ruhjeita, joita ylempitasoiset ovat aiheuttaneet. Myös vampyyrimetsästäjien aseiden ruhjeita on liki mahdoton itse parantaa nopeasti, ellei kyseessä ole voimakas vampyyri. Käytännössä jokaisella pienet haavat ja murtumat paranevat suhteellisen nopeasti, mutta hyvin usein pahemmin loukkaantunut vampyyri tarvitsee verta parantaakseen itsensä kunnolla. Puhdasverisillä vampyyreilla on kyky parantaa myös muita vampyyreja kuin ihmisiäkin omalla verellään. Ihmisille veren juottaminen ei kuitenkaan liity parantamisprosessiin, vaan usein kyse on mielenhallinasta, joka perustuu kosketukseen. Veren juottaminen ei kuitenkaan ole harvinainen tapa, parantavathan vampyyrit toisiaan nimenomaan tarjoamalla vertaan.
-> Viehätysvoima. Vampyyrit näyttäytyvät lumoavina ja houkuttelevina ihmisille riippumatta vastapuolen henkilökohtaisista mieltymyksistä. Myös inhimillisemmät puoliveriset ovat viehättäviä. Viehätysvoima ei kuitenkaan ole säädeltävä ominaisuus vaan se tulee luonnostaan. Ihmiset eivät kykene vastustamaan sitä missään tapauksessa täysin, mutta useimmiten vampyyreista tietävät kykenevät suhtautumaan asiaan eri tavalla tiedostaessaan lumoutumisen johtuvan vampyyrien yliluonnollisista ominaisuuksista. Myös viehätysvoima luonnollisesti on sitä voimakkaampaa, mitä vahvempi veri vampyyrilla on. Viehätysvoima perustuu uhrien houkutteluun ja viettelyyn saalistustilanteissa.

Vampyyriksi muuttuminen. Vain puhdasverisen vampyyrin purema voi muuttaa ihmisen kokonaan vampyyriksi. Muutos ei kuitenkaan missään tapauksessa ole helppo saati itsestään selvä, vaan usein pureman uhri kuolee saamiinsa ruhjeisiin heräämättä enää henkiin. Mikäli purema kuitenkin johtaa muutokseen, on prosessi äärimmäisen kivulias. Muutos ei ole välitön, vaikka usein uhrin aistit tarkentuvat hyvin nopeasti saattaen uhrin hämmennyksen valtaan. Muutoksen jälkeen myös verenhimo herää nopeasti, mutta fysiologiset muutokset vievät usein päiviä. Ulkonäkö ei puoliverisillä vampyyreilla muutu radikaalisti, vaikkakin piirteet terävöityvät ja ihmisen parhaat puolet korostuvat hiljalleen.
Mikäli puhdasverinen muuntaja antaa uhrille juotavaksi vertaan, muuttuu puoliverinen kokonaan vampyyriksi. Veren luovuttaminen on prosentuaalisesti harvinaista, vaikka monet puhdasveriset ovatkin aikojen saatossa tehneet ihmisestä itselleen palvelijan tai elinikäisen kumppanin. Veren luovuttaminen välittömästi pureman jälkeen ei useinkaan toimi johtuen muutosprosessin hitaudesta. Vain purijan veri käynnistää lopullisen muutoksen, mutta käytännössä puoliveriset vampyyrit kykenevät vahvistumaan kenen tahansa puhdasverisen verellä, joskaan muutos ei ole pysyvä, lähinnä hetken helpotus.
Myös jalosukuiset, B-tason hybridit saattavat puremallaan käynnistää muutosprosessin. Tällöin ihminen muuttuu samalla tavalla puoliveriseksi, mutta hybridin veri ei riitä viimeistelemään muutosta. Ihmisten muuttaminen vampyyreiksi on kiellettyä, vaikkei kukaan sääntöä varsinaisesti edes valvo saati tottele. Säännön ovat asettaneet metsästäjät, mutta tätä säädöstä vaalitaan tarkasti myös Willingtonin Akatemiassa.

Kuolema.
Vampyyrit ovat yliluonnollisina olentoina kuolemattomia, eli he eivät voi kokea luonnollista kuolemaa (vanhuus, sairaudet, auto-onnettomuudet yms.), mutta heidän tappamisensa ei ole mahdotonta. Suurin osa hierarkian turvaamista vampyyreista (tasot A, B ja C) kuolevat todennäköisimmin toisen vampyyrin toimesta, kun taas puoliveriset ja E-tason vampyyrit yleensä tapetaan metsästäjien toimesta. Alempiasteisia vampyyreja on huomattavasti helpompi tappaa, mutta esimeriksi vampyyrinmetsästäjät eivät yleensä kajoa tavallisiin vampyyreihin ilman hyvää syytä, mikäli he työskentelevät metsästäjien Komitean alaisuudessa.

-> Tappotavat. Metsästäjien käyttämä magia tappaa herkemmin E-, D- ja C-tason vampyyreja, mutta vahingoittaa pahoin myös ylempiä tasoja. Käytännössä käytetty magia voi tappaa kenet tahansa, mikäli isku on tarpeeksi voimakas eikä vampyyri saa kyllin nopeasti verta. Myös noitien käyttämä magia kuuluu tähän kategoriaan aivan niin kuin vampyyrien oma magia. Erityisesti vampyyrien voimien aiheuttamat kuolemat voivat olla hyvin moninaisia. Yleisimmät tappotavat ovat kuitenkin sydämen irti repiminen, kaulan katkaiseminen, vaarnan sydämen läpi iskeminen (alemmat tasot), vampyyrinmetsästykseen tarkoitettujen aseiden ja muun magian käyttö. Erityishuomiona puhdasveriset vampyyrit, jotka on toisen puhdasverisen veren avulla mahdollisuus herättää henkiin, vaikka he olisivat miljoonina palasina. Käytännössä myös magian avulla kuollut vampyyri kuin ihminenkin pystytään elvyttämään eloon, mikäli elvyttävä veri on tarpeeksi vahvaa eivätkä tuhot ole kuolleessa kehossa mittavia.
-> Metsästäjien aseet. Vampyyrinvastaisella magialla taotut aseet ovat räätälöity nimenomaan tappamaan vampyyreja, ei tavallisia ihmisiä. Aseita voi olla ampuma-aseista miekkoihin ja tikareihin, ja yleensä metsästäjillä on monenlaisia aseita, joita he käyttävät. Aseiden ominaisuudet saattavat vaihdella toisistaan, mutta kaikki sisältävät vampyyreille ”myrkyllistä” magiaa, joka saattaa olla jopa kuolettavaa. Pääasiassa aseilla saattaa olla hyvinkin lamaannuttava vaikutus, ja monet jalosukuisetkin vampyyrit pelkäävät aseita. Esimerkiksi ammuttu panos saattaa haavoittamisen sijaan aiheuttaa lamaannuttavan korkean ääneen, joka saa voimakkaankin vampyyrin polvilleen.
Niin aseet kuin luoditkin taotaan yleensä aineksista, jotka joku noita/maagi on siunannut. Osa metsästäjistä pystyy käsittelemään magiaa itse, mutta yleensä asiaan perehtyneet asesepät valmistavat aseet. Vaikka ase vaatii magiaa toimiakseen, ei niiden valmistus ole erityisen harvinaista, sillä käytetty magia saattaa säilyä tuhansia vuosia eikä jokaista asetta tarvitse loihtia erikseen.

Ominaispiirteet. Vampyyreista on kirjoitettu paljon taruja, ja heihin yhdistetään paljon tietynlaisia piirteitä. Todellisuudessa kaikki vampyyrit ovat yksilöitä, omia persooniaan, joiden käytös kuin luonnekin saattaa olla yllättävän inhimillinen. Heistä kukin on kuitenkin yliluonnollinen olento, jota määrittelee tietyt yhteiset tekijät.

-> Ulkonäkö. Vampyyrit ovat viehättäviä ja kauniita edustivat he sitten klassisia kauneusihanteita tai eivät. Ulkoisissa olemuksissa on luonnollisesti eroja, ja viehätysvoima on sidoksissa veren vahvuuteen. Ulkonäköön liittyviä yliluonnollisia piirteitä ovat lähinnä kulmahampaat, silmien muuttuva väri sekä tavanomaista kalpeampi iho. Verenjanosta kärsivä vampyyri saattaa näyttää riutuneemmalta.
-> Luonne. Yksilöinä vampyyrit voivat olla luonteeltaan millaisia tahansa, mutta yleensä vampyyreja pidetään arvaamattomina ja kykenevinä julmuuteen. Vampyyrien moraalikäsitys ei vastaa ihmismaailman arvoja, ja osittain tästä syystä vampyyreja on liki mahdoton luokitella klassisesti hyviin ja pahoihin. Onkin sanottu, ettei ole hyviä tai pahoja vampyyreja, on vain vampyyreja. Toki vampyyrit esiintyvät hyvin ihmisenkaltaisina yksilöinä, joista suinkaan kaikki eivät ole kylmäkiskoisia ja petollisia. Luonteiden variaatioista huolimatta vampyyrit kuitenkin ovat ensisijaisesti yliluonnollisia, pelättyjä petoja, joilla on saalistajan sielu ja alun peräinen tarve tappaa elääkseen.
-> Käytösnormit. Vampyyrien etikettejä tai käytösnormeja on mahdoton listata tyhjentävästi. Käytännössä voisi kuitenkin ajatella, että kaikki vampyyrit pyrkivät pitämään salaisuutensa ihmisiltä, vaikka suuri osa vampyyreista elääkin ihmisten keskellä. Myös suuri osa vampyyreista ruokailee ihmisistä, vaikka se onkin periaatteessa kiellettyä. Heidän käytösnormeihinsa kuuluvat yleensä myös keskinäinen kunnioitus, eivätkä he noudata hierarkiaa, vaan he elävät luonnostaan hierarkian mukaan.

Heikkoudet. Huolimatta siitä, miten suurin osa yleisistä tiedossa olevista vampyyrien kirouksista ei pidä paikkaansa, ovat vampyyrit heikkoja auringolle. Luonnollinen valo ei ole kuolettava, mutta äärimmäisen kivulias. Monet vampyyrit liikkuvat kyllä päivisin, mutta kasvojen sekä silmien suojaaminen on monelle välttämätöntä. Pääasiallinen heikkous heille on vampyyrien vastainen magia, jota käytetään metsästäjien aseissa sekä joissain heidän valmistamissaan esineissä, esimerkiksi koruissa. Maagit ovat myös luokiteltavissa eräänlaiseksi heikkoudeksi johtuen voimakkaasta magiasta, mutta myös heidän yliluonnollisista kyvyistään. Myös ihmisverta pidetään yleisenä heikkoutena sen houkuttelevuuden vuoksi.

Yhteiskunta. Vampyyrit elävät ihmismaailmassa eikä heillä ole kirjaimellisesti olemassa niin sanottua omaa maailmaa. He ovat soluttautuneet ihmisten luomaan yhteiskuntaan, mutta käytännössä maalliset lait eivät koske heitä. Vampyyrimaailman vahvin organisaatio on Vampyyrien Neuvosto, jota on vuosituhansia pidetty koko järjestelmän ytimenä. Puhdasveriset suvut ovat monia tuhansia vuosia sitten hallinneet vampyyrimaailmaa, ja yhä edelleen tiettyjen sukujen edustajat sijoitetaan vampyyrimaailman huipulle, vaikka he eivät todellisessa arjessa olekaan mukana järjestäytyneessä, neuvostomaisessa toiminnassa. McAveryt ovat olleet viimeisin, voimakkain valtaa pitävä sukuhaara, jonka nuorin polvi on tunnetusti kytkeytynyt Willingtonin akatemian toimintaan. Vaikka aristokraattiset sukulinjat eivät yleisesti ottaen asetu paremmuusjärjestykseen, on puhdasverisistä yksilöistä aina ollut esillä voimakkain edustaja. Minkäänlaista hallintoa puhdasveriset eivät ole koskaan pitäneet (vrt. ihmismaailmassa maiden kuninkaalliset), vaan tämä tehtävä on kuulunut Neuvostolle, joka on vuosien varrella tehnyt myös yhteystyötä monien eri puhdasveristen sukujen kanssa.

Raha. Vampyyrit eivät automaattisesti ole rikkaita, mutta suurin osa aatelissuvuista on varsin varakkaita. Suvun omaisuuden lisäksi monilla on ollut satoja vuosia aikaa kartuttaa omaisuuttaan, olkoonkin, että monet vampyyrit saattavat hyvinkin elää muiden siivellä käyttämällä omaa vetovoimaansa hyväkseen. Elämäntyyli ja asema hierarkiassa vaikuttavat oleellisesti vampyyrien vaurauteen, ja vampyyrien maailmassa valuuttana toimii sama raha kuin ihmisilläkin.

Arvojärjestys.
Vampyyrit asettuvat hierarkkiseen arvojärjestykseen veren vahvuutensa mukaan. Hierarkia on vampyyrien luontainen, sisäänrakennettu ominaisuus, jonka ”noudattaminen” ei perustu valintaan, vaan synnynnäiseen vaistonvaraisuuteen. Myös puoliveriset vampyyrit ja ihmisistä muunnetut kykenevät tuntemaan nahoissaan voimakkaampien vampyyrien läsnäolon, vaikka he eivät kykenisi synnynnäisesti vampyyrimaailman arvojärjestystä ymmärtämään. Hierarkia on koko vampyyrimaailman perusta ja se on ollut olemassa aina. Kaikki vampyyrit ovat saaneet alkunsa puhdasverisistä suvuista, ja vaikka vampyyrit tuntevat vallanjanoa ja ahneutta siinä missä muutkin elävät olennot, ei kyseinen systeemi ja arvojärjestys ole heille ongelma.

Suhtautuminen muihin. Vampyyrien suhtautuminen muihin vaihtelee tietenkin yksilöstä, mutta yleisesti ottaen kaikki tuntevat kunnioitusta ylempiä tahoja kohtaan, siinä missä harvalla aristokraatilla on todellisia syitä vihata alempitasoisia vampyyreja. Yleensä kaikki vampyyrit suhtautuvat varauksella metsästäjiin, mutta harva haluaa heidän kanssaan ongelmiin. Ihmiset nähdään usein ravintona, joskaan suhtautuminen kuolevaisiin ei ole ollenkaan näin mustavalkoinen. On väitetty, että puhdasveriset suhtautuisivat ihmisiin inhimillisemmin, joskaan tämä ei suinkaan aina pidä paikkaansa. E-tason vampyyreja kaikki vampyyrit yleensä halveksivat riippumatta siitä, ovatko he itse joskus olleet ihmisiä tai eivät.

-> Tunnetut suvut. Vaikka verenimijöitä on kaikkialla maapallolla, ei suuria sukuja ole loputtomasti. Yleensä suurimmat jalosukuiset suvut ovat jokseenkin tuttuja toisilleen aivan niin kuin lähes kaikki tietävät puhdasveristen sukujen edustajat; poikkeuksena ne, jotka esiintyvät salanimellä tai ovat näennäisesti kadonneet maan päältä. Kaikki jäljellä olevat puhdasveriset suvut ovat muille vampyyreille ainakin niminä tuttuja, joskaan monet eivät ole tavanneet koskaan elämässään ainuttakaan puhdasveristä vampyyria. Kyseisistä suvuista saattaa olla liikkeellä myös omia legendojaan, joiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.
-> Noidat. 1400-luvun jälkeen noitien uskottiin hiljalleen kadonneen maan päältä kokonaan, joten on hyvin luontevaa olettaa, etteivät monet nuoremmat vampyyrit edes välttämättä tiedä noitien olemassaolosta. Kyseinen laji on pysynyt piilossa vuosisatoja, ja vaikka osa vampyyreista saattaakin yhä tuntea noitasukuja, harvalla on silti samanlaista vahvaa mielipidettä heistä kuin esimerkiksi metsästäjistä. Noidat saatetaan – mikäli heidän olemassaolostaan välitetään – nähdä jopa eräänlaisena vitsinä enemmän kuin uhkana. Noituudessa piilee kuitenkin vampyyreille suurempi vaara kuin metsästäjissä, ja siksi erityisesti vanhemmat vampyyrit saattavat karttaa noitia ja välttää asioimista heidän kanssaan.
-> Neuvostolaiset. Vampyyrien neuvosto koostuu käytännössä kahdesta yksiköstä, joista Vanhempien Neuvosto on koko Neuvoston ydin sekä pahan alku ja juuri. Vanhimpien neuvosto hallitsee koko Neuvostoa ja se koostuu viidestä suuresta suvusta. Yleensä monet vampyyrit ovat vähintään kuulleet perustajasukujen nimet, ja monet puhdasveriset suvut saattavat suhtautua skeptisesti näiden sukujen edustajiin. Neuvoston tiedetään julkisesti suhtautuvan nihkeämmin Willingtonin Akatemiaan, ja siksi voidaan ajatella suurimman osan koulun oppilaista olevan vastarinnassa Vanhimpien neuvoston kanssa. Silti vain harva vampyyri tietää Vanhimpien Neuvoston perimmäisistä tarkoituksista ja juonitteluista. Neuvostolaisia (tässä tapauksessa perustajasukuja) kunnioitetaan yleensä hitusen enemmän kuin muita jalosukuisia ja he sijoittuvat arvoasteikolla ylemmäs. Käytännössä kuitenkin neuvostosuvuilla saattaa jopa olla julkea maine, ja suhtautuminen heihin riippuukin lähinnä siitä, kuinka läheisissä väleissä vampyyri on suhteessa WA:n johtoon ja neuvostosukuihin. Monilla ei saata olla Neuvostosta sen suurempaa mielipidettä laisinkaan.

Perhearvot ja suku. Vampyyrit järjestyvät maailmassa verenvahvuutensa mukaan, ja näin ollen yleensä näkyvin arvottamisperuste on vampyyrin suku. Monet puhdasveriset vampyyrit saattavat esiintyä valheellisella nimellä, tai kuulua kyseisen määrittelyn ulkopuolelle. Käytännössä kuitenkin kaikki merkittävät suvut ovat yleisesti tiedossa. Aristokraattiset suvut ovat tunnettuja korkeista perhearvoistaan, jotka usein saattavat jopa olla silmiinpistävän vanhanaikaisia. Sovitut avioliitot arvovaltaisten sukujen kesken eivät ole ollenkaan harvinaisia, ja erityisesti neuvostopiirit harjoittavat sopimusavioliittoja. Puhdasveriset ovat kautta historian menneet naimisiin sisaruksiensa kanssa pitääkseen verilinjan puhtaana, mutta vastaava käytäntö ei ole suvaittavaa jalosukuisten keskuudessa (tai se ei ainakaan ole yleistä).

Vampyyrit osana ihmismaailmaa.
Vain murto-osa kaikista maailman ihmisistä tietää vampyyrien olemassaolosta huolimatta siitä, miten vampyyrit ovat eläneet kaikkialla maapallolla aikojen alusta. Neuvoston ja Metsästäjien komitean toiminta on yleisesti ottaen pitänyt vampyyrimaailman pystyssä, jolloin rinnakkaiselo on pysynyt salassa. Willingtonin Akatemia on suhteellisen uusi kokeilu, joka edustaa modernimpaa linjaa yrittäessään saattaa vampyyrit ja ihmiset sopuisammin yhteen.

--*---*---*---*---*---*--

hox!
topicia päivitetään tarpeen mukaan, ja tänne kootaan vielä erikseen tarkempi selostus Neuvostosta, Metsästäjien Komiteasta, Willingtonin Akatemiasta ja Noidista.


Viimeinen muokkaaja, Flowy pvm Ma Elo 28, 2017 9:15 pm, muokattu 1 kertaa

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6334
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Tietopaketti vampyyrinmetsästäjistä

Viesti kirjoittaja Maeri lähetetty Su Marras 20, 2016 9:13 pm

Vampyyrinmetsästäjät


Elämänkaari & tavat. Vampyyrinmetsästäjät ovat nimensä mukaan ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tuhota vaarallisia vampyyreja; valinta ei kuitenkaan aina ole yksilön oma, sillä hyvin usein ammattiin synnytään eikä kasveta. Tavanomaisinta onkin, että metsästäjät tulevat vanhoista, monien satojen vuosien taakse yltävistä sukuhaaroista. Yleisesti ottaen he työskentelevät yksilöinä mahdollisesta ympäröivästä perheestä huolimatta ja saavat lapsesta saakka erityistä koulutusta ammattia varten, jonka tehtävänä on varmistaa, että metsästäjiksi kehittyy itsenäisiä ja elämäntavan tuomat uhraukset ymmärtäviä persoonia.

Metsästäjät lisääntyvät ja perustavat perheitä kuten muutkin ihmiset, eikä veren puhtaus ole heille samalla tavalla merkittävä asia kuin vampyyreille. On hyvin tavanomaista, että metsästäjäsuvun edustaja nai täysin tavallisen ihmisen, joskin tämä on yleensä tietoinen vampyyrimaailmasta ja puolisonsa elämäntavasta, ja sitoutuu liiton kautta kasvattamaan mahdollisesta jälkikasvusta metsästäjiä, ellei muunlaista sopimusta ole tehty. Tietenkin jotkin vanhimmat suvut pitävät verenperimästään tiukemmin kiinni ja yrittävät löytää lapsilleen otollisempia kumppaneita muista metsästäjäsuvuista. Tätä ei kuitenkaan nähdä välttämättömyytenä, sillä metsästäjyys on yleisesti dominoiva ominaisuus, joka siirtyy seuraavalle sukupolvelle oli tämä sitten “puoliverinen” tai ei. Vanhempiin sukuihin syntyneillä lapsille ei anneta valinnanvapautta koulutuksen suhteen, vaan heidät kasvatetaan lähes poikkeuksetta vanhoja perinteitä kunnioittaen.

Yleisesti ottaen metsästäjyyttä pidetään enemmän elämäntapana kuin pelkkänä ammattina, sillä monet ovat aatteelle ja tehtävälle niin omistautuneita, ettei muulle jää sijaa. Eläköityminen ei ole tavallista ja suurin osa metsästäjistä kuoleekin kentällä, useimmiten luonnollisesti vampyyrin tappamina; eliniän odote ei ole järin suuri, eivätkä useimmat pääse keski-ikää pidemmäs. Elämäntavasta luopuneita löytyy jonkin verran, mutta hekin ovat usein asettaneet metsästyksen syrjään esimerkiksi rampauttavan vamman tai muun vastaavan vuoksi, eikä heidänlaisiaan välttämättä pidetä kovin suuressa arvossa. Täyteen potentiaaliinsa metsästäjät varttuvat vasta täysi-ikäisyyden tienoilla, jonka jälkeen he ovat vapaita valitsemaan suuntansa ja listautumaan Metsästäjien Komitean alaisuuteen. Sitä nuoremmat harjoittavat ammattia perheensä kanssa ja suorittavat saatuja tehtäviä vain harvoin yksin.

Vampyyrinmetsästäjillä on tiukka protokolla sen suhteen kenet he eliminoivat. Jopa yksin toimivat metsästäjät pitävät yleensä kiinni tästä yleisestä suuntaviivasta, eivätkä hyökkää esimerkiksi jalo- tai puhdasveristen kimppuun ilman pätevää syytä. Komitea leimaa nopeasti kontrolloimattomat yksilöt koko metsästäjäyhteisön ulkopuolelle suoranaisina pettureina tai ehkä jopa määrää heidät tuhottaviksi kohteiksi muille metsästäjille. Tällainen toiminta on usein välttämätöntä hyvien välien säilyttämiseksi Vampyyrien Neuvostoon, jonka kanssa Metsästäjien Komitea on hyvinkin läheisesti tekemisissä. 


Historia. Ensimmäisistä metsästäjistä on tiettävästi merkkejä monen tuhannen vuoden takaa, mutta suurempaa kokoonpanoa tai tiiviisti organisoitua liikettä heillä ei ole ollut kuin 1500-luvun puolivälin jälkeen. Aikanaan vampyyrinmetsästäjät koostuivat usein yhdestä tiiviistä perheestä, jonka jäsenet olivat ottaneet tehtäväkseen suojella kylänsä muita asukkaita vampyyreilta. Tällaiset perheet tietysti kasvoivat vuosien saatossa ja muotoutuivat suuremmiksi yhteisöiksi, jotka saattoivat ajoittain tehdä yhteistyötä keskenään. Suurin osa metsästäjäaseista on peräisin juurikin näiltä ajoilta ja ne on taottu yhdessä kylän parantajan (nykyisin käytettävä nimike on maagi/noita) kanssa, joka siunasi materiaalit ja kyllästi aseet vampyyrinvastaisella magialla. 

Ennen metsästäjien järjestäytymistä perimätieto liikkui lähinnä suullisesti, mutta jotkin suvut ottivat tavakseen kirjailla salaisuuksiaan jäsentensä ihoon. Tällaisista merkeistä on nykyään vain hyvin vähän näyttöä tai tietoa, mutta samankaltaisia riimukirjoituksia löytynee varmasti myös erinäisinä “luolamaalauksina” ympäri maailmaa. Yleisesti ottaen vampyyrinmetsästäjät ovat kuitenkin olleet alusta asti hyvin sulkeutunut ja sisäänpäinkääntynyt yhteisö, jonka jäsenet ovat vaalineet tietojaan hyvin tarkkaan. Merkit ja niiden merkitykset tuskin avautuvat tavallisille ihmisille saatikka vampyyreille, elleivät nämä ole jollain tavalla perillä vanhojen aikojen metsästäjistä. 

1400-luvun loppu ja 1500-luvun alku oli hyvin veristä aikaa metsästäjille. Monia vanhoja ja arvostetuimpia sukuja pyyhkäistiin olemattomiin suurten massamurhien aikana, eikä näiden veritekojen suorittajasta ole kellään vedenpitäviä todisteita. Spekulaatioita on ilmennyt paljon vuosisatojen aikana ja kaikkein suurinta kannatusta on saanut ajatus siitä, että vampyyrit olisivat olleet murhien takana; motiivia ei ole kyetty selvittämään sen enempää kuin tekijöitäkään. Useat brutaalit murhat ravisuttelivat metsästäjäyhteisöä rajusti ja saivat eloonjääneiden keskuudessa aikaan paljon kuhinaa, jonka myötä metsästäjät päätyivät yhdistämään rivinsä luoden prosessissa Metsästäjien Komitean alkukantaiseen muotoonsa. Tämän jälkeen yhteisölle vaarallisten vampyyrien eliminoiminen muuttui hitaasti järjestelmällisempään ja tarkempaan suuntaan, ja sitä koskevat päätökset tehtiin kokeneimpien johdolla; aina vain harvemmat metsästäjät toimivat täysin yksin. Nykyään yksityisiä ja itse kohteensa päättäviä metsästäjiä on hyvin harvassa, sillä lähes kaikki vanhimmat metsästäjäsuvut kuuluvat Komitean vaikutuspiiriin. Itseoppineiden metsästäjien keskuudessa tällainen omapäinen toiminta on tavallisempaa kuin pitkään sukulinjaan kuuluvien, mutta toki hekin yleensä löytävät ennemmin tai myöhemmin tiensä Metsästäjien Komitean luokse. 

Yhteistyö Vampyyrien Neuvoston kanssa ei kuulunut tapoihin hallintoelimen perustamisen alkuaikoina, mutta se koettiin silti nopeasti hyödylliseksi. Epävakaat E-tasot aiheuttivat ongelmia molemmille puolille ja vampyyrit luonnollisesti tunsivat omiensa olinpaikan ja identiteetin paremmin kuin metsästäjät. Nykyään yhteistyö on paljon tiiviimpää, joskin Komitea pysyttelee erossa Neuvoston muista asioista. 


Fysiologia ja ominaisuudet. Vaikka metsästäjät muutoin tavallisia ihmisiä ovatkin, korostuu etenkin vanhoihin sukuihin syntyneissä yksilöissä veren sankkuus ja heitä on usein siunattu yliluonnollisiksi kehittyneillä aisteilla. Ne eivät tietenkään vastaa vampyyrien erikoislaatuisia ominaisuuksia, mutta tekevät silti vampyyrien vastustamisesta asteen verran helpompaa. Metsästäjiksi myöhemmin kääntyneitä tai elämässään jonkin vampyyreja koskevan koettelemuksen kautta ammattiin tiensä löytäneitä nämä erikoisominaisuudet eivät koske, sillä he harvoin kantavat metsästäjäverta synnynnäisesti suonissaan.

-> Vammat. Metsästäjät haavoittuvat kuten kuka tahansa ihminen, mutta saattavat olla sitkeämpiä ja vaikeampia vastuksia. Heillä on usein myös hyvin korkea kipukynnys, eivätkä syvätkään vammat välttämättä saa kokeneempia metsästäjiä välittömästi polvilleen. He kuitenkin vuotavat ja murtavat luitaan kuten kuka tahansa.
-> Voima. Fyysisesti metsästäjät ovat kestäviä ja vahvoja, ja yleensä jo pelkästään heidän kehonrakenteensa puhuu raa’an voiman puolesta.  
-> Reaktionopeus. Vampyyrinmetsästäjien refleksit ovat aikojen saatossa muovautuneet selvästi nopeammiksi ja tarkemmiksi kuin tavallisilla ihmisillä. He kykenevät vastaamaan helposti nopeisiinkin iskuihin tai vähintään väistämään niitä edes sen verran, että kuolettavaksi tarkoitettu hyökkäys muuttuu vähemmän tuhoa aiheuttavaksi. Monet metsästäjät myös omaavat eräänlaisen kuudennen aistin, jonka ansiosta he tunnistavat vampyyrien läsnäolon herkemmin ja kykenevät sen ansiosta suojautumaan tehokkaammin.
-> Vastustuskyky. Kaikenlaisten ulkopuolisten tartuntojen vastustaminen on metsästäjillä veressä, eivätkä he esimerkiksi vilustu samalla tavalla. On myös harvinaista, joskaan ei täysin tavatonta, että metsästäjä sairastuisi esimerkiksi syöpään tai muihin yleisiin kansantauteihin; jos näin kuitenkin käy, kokevat he taudit samanlaisena piinana kuin muutkin ihmiset.
-> Vampyyrien vastustus. Siinä missä vampyyreilla on käytössään usein lukemattomia erinäisiä luontaisia ominaisuuksia ja viehätysvoimaan perustuvia kykyjä, ovat metsästäjät niistä useimmille edes jollain tasolla immuuneja. Täysin vampyyrien lumon vaikutusvallan ulkopuolelle jäävät vain harvat ja kaikkein vahvimmat yksilöt, mutta hekin ovat taivuteltavissa mikäli vastassa on puhdasverinen vampyyri. Suurinta osaa metsästäjistä on koulutettu nuoresta iästä asti tunnistamaan vampyyrien kykyjen vaikutus, minkä vuoksi he eivät ole samalla tavalla alttiita kuin normaalit ihmiset.
-> Tuoksu. Vaikka vanhoihin sukuihin syntyneet metsästäjät kantavat luonnostaan sankempaa verta suonissaan, eivät he silti tuoksu poikkeavilta herkillekään aisteille. Vampyyrit eivät siis kykene erottamaan metsästäjäsukuista henkilöä väkijoukosta pelkästään hajun perusteella. Veren maussa saattaa olla pieni vivahduksellinen ja ehkä astetta tummempi ero tavanomaiseen ihmisvereen.


Aseet. Vampyyrinmetsästäjillä on käytössään laaja valikoima erilaisia vampyyrien tappamiseen erikoistettuja aseita aina miekoista ja tikareista ampuma-aseisiin saakka. Niiden kaikkien pääasiallinen tehtävä on tuottaa erityistä tuskaa juuri vampyyreille ja siksi suurin osa aseista onkin kyllästetty vampyyrien vastaisella magialla tai taottu materiaaleista, jotka noita tai maagi on noitunut. Vanhimmat aseet ovat peräisin aina yli tuhansien vuosien takaa ja kulkevat yleensä suvussa sukupolvelta toiselle. Jokaisella vanhemmalla suvulla on omat tunnuksensa ja merkkinsä, joilla he erottelevat aseet muista samankaltaisista. Kahta täysin identtistä metsästäjäasetta on harvinaista löytää, sillä niistä jokainen taotaan ja valmistetaan erikseen palvelemaan juuri haluttua tarkoitusta ja toimimaan yksilöllisesti tietyllä tavalla.

Jotkin vampyyrinmetsästäjät osaavat itse valmistaa aseita, mikäli ovat siihen koulutuksen nuorena saaneet. Tällaiset taitajat tulevat usein vain kaikkein vanhimmista suvuista; muutoin suurin osa metsästäjäaseista taotaan aseseppien toimesta. Myös aseissa käytetyt luodit ovat erityisesti tarkoitukseensa valmistettuja ja niissä useimmiten käytetty materiaali on hopea. Joillain metsästäjillä saattaa aseiden lisäksi olla hallussaan vanhoja suojeluskoruja, jotka nekin sisältävät samankaltaista vampyyrien vastaista magiaa ja ovat tarkoitettu varjelemaan kantajaansa yliluonnollisilta iskuilta. Korut ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia, sillä niistä suurin osa on valmistettu satoja vuosia sitten eikä uusia ja yhtä tehokkaita ole tehty pitkiin aikoihin.

-> Vampyyreille aiheutuva vahinko. Kaikki metsästäjäaseet eivät välttämättä haavoita vampyyria fyysisesti. Jotkut niistä on luotu aiheuttamaan lamaannusta aistien kautta ja voivat esimerkiksi lauetessaan aiheuttaa korkeataajuisen äänen, jonka vain tarkat vampyyriaistit kuulevat, eivätkä täten aiheuta tavallisissa ihmisissä minkäänlaista reaktiota. Yleensä jo pelkkä aseen koskettaminen vahingoittaa vampyyreja, sillä niiden valmistuksessa käytetyt materiaalit on siunattu vahvalla magialla. Siksi vampyyrit usein karttavat niitä luonnostaan ja ovat mahdollisesti tietoisia vahvimmista ja vanhimmista luoduista aseista niiden pitkälle kantaneen maineen vuoksi. Haavoittamiseen tarkoitetut luodit aiheuttavat usein jatkuvaa tuhoa vampyyrin kehossa vielä senkin jälkeen kun ovat läpäisseet ihon; ne saattavat jakautua moneksi pieneksi palaseksi ja etsiä tiensä esimerkiksi kohti sydäntä. Tällaiset ammukset aiheuttavat mittavaa kipua ja niitä on vaikeaa poistaa. Vampyyrinmetsästäjän aseesta saadut haavat eivät ole yhtä helposti parannettavissa, sillä aseiden magia vaikuttaa vampyyrin voimiin lamaannuttavasti ja heikentää heidän vastustuskykyään huomattavasti. Alempien tasojen edustajat voivat hyvinkin saada surmasta jo yhdestä ainoasta luodista, kun taas jaloveriset jäävät kiemurtelemaan tuskissaan useiksi päiviksi, ehkä viikoiksikin. Puhdasveristen kohdalla toipuminen on huomattavasti nopeampaa eikä kyse ole välttämättä kuin minuuteista.
-> Ansat. Jotkut vampyyrinmetsästäjät ovat erikoistuneet tavallisten aseiden lisäksi erinäisiin vampyyreille tarkoitettuihin ansoihin. Tällaisten loukkujen langettaminen vaatii kuitenkin rutkasti taitoa eivätkä nuoret ja kokemattomat yksilöt yleensä kykene luomaan tarpeeksi vahvoja ansoja, jotta ne pitäisivät vampyyrit vangittuina. Ansat koostuvat monimutkaisista riimukirjailuista, jotka ovat jokaisen ansan kohdalla yksilöllisiä sen käyttötarkoituksen mukaan; luonnollisesti alimpien tasojen edustajia on helpompi vangita kuin jalo- tai puhdasverisiä. Yleensä metsästäjät käyttävät näiden riimuansojen kaivertamiseen siihen erityisesti tarkoitettua vaarnamaista asetta, mutta hätätapauksessa veri toimii myös loitsun sitojana, joskin on varsin epäsuosiollinen vampyyrien kyetessä haistamaan sen hyvinkin pitkän matkan päästä. Vampyyreja vangitsevat ansat ovat erittäin harvinaisia jo niiden monimutkaisen luomisprosessin vuoksi, mutta myös siksi, että niiden kaivertamiseen tarkoitettuja aseita on vain harvalla. Uusia vaarnoja ei ole taottu moneen sataan vuoteen ja ainoat olemassaolevat kuuluvat vanhimmille suvuille. Osa on myös kadonnut jäljettömiin, osa mahdollisesti joutunut vampyyrien käsiin. Ansojen langettamisessa käytetty riimumagia on vaikeaa hallittavaa ja yksikin väärä merkki saattaa aiheuttaa ei-toivotun reaktion. 
-> Vaarnat. Viimevuosien aikana metsästäjien keskuuteen on laskettu uudenlaisia aseita, jotka on kehitelty Vampyyrien Neuvoston ja Metsästäjien Komitean yhteistyön kautta. Tällaiset vaarnat ovat tarkoitettu erityisesti vahvimpien vampyyrien vahingoittamiseen, ehkä jopa tappamiseen. Tieto uusista aseista ei ole levinnyt vielä kovin laajalle, eikä niitä ole luovutettu kuin muutaman korkea-arvoisimman metsästäjän käyttöön. 


Suhtautuminen. Vampyyrinmetsästäjien yleinen kanta on pysytellä mahdollisimman puolueettomana osapuolena, eivätkä he esimerkiksi sekaannu vampyyrien sisäisiin ristiriitoihin millään tavalla. Komitean määräyksiä noudattavat metsästäjät pidättäytyvät saamissaan tehtävissä ja keskittyvät tuhoamaan yhteiskunnalle haitallisia yksilöitä, jättäen ylempien tasojen edustajat rauhaan.

Yleensä metsästäjät ovat hyvin tietoisia vampyyrien keskenäisestä arvoasteikosta ja mahdollisesti myös vahvimmista suvuista, puhdasverisistä puhumattakaan. He suhtautuvat kylmäkiskoisesti kaikkiin vampyyreihin, eivätkä välttämättä halua tehdä näiden kanssa sen enempää yhteistyötä kuin on pakollista. Liiallista seurustelua ei katsota hyvällä.




Vampyyrimetsästäjien Komitea
-> Tunnettu myös nimellä Metsästäjien Komitea tai tutummin arkikielessä pelkkä Komitea.


Historiaa ja yleistietoa. Komitea organisoitui nykyisellään tunnettuun muotoon vasta 1500-luvun puolivälissä monien suurien metsästäjäsukujen tuhouduttua massamurhissa. Sitä ennen metsästäjät toimivat pääsääntöisesti alueittain omina pienempinä ryhminään, jotka tarpeen tullen konsultoivat maageista ja vanhemmista metsästäjistä koostuvaa, pimennossa elävää pientä neuvostoa, joka piti hallussaan vampyyrienvastaista magiaa sekä metsästäjien kirjaamaa perimätietoa muinaisista ajoista saakka. Tuhansia vuosia sitten, jolloin puhdasverisiä sukuja oli enemmän, metsästäjät toimivat lähinnä ihmisten suojana omilla kotiseuduillaan puuttumatta liikaa vampyyrimaailman asioihin. Vasta puhtaiden sukujen vähentyessä ja vampyyrikannan lisääntyessä merkittävästi aiheuttaen enemmän ongelmia ja kauhua ihmisten keskuudessa, alkoivat metsästäjät harjoittaa ammattiaan järjestäytyneemmin siirtäen oppejaan systemaattisesti jälkipolvilleen. Nykyisessä muodossaan Komitea on näkyvämpi organisaatio, joka vaalii tarkasti vanhoja arvojaan ja perinteitään.

Komitea on ainoa vampyyrimetsästäjien virallinen taho, joka sekä kouluttaa että työllistää metsästäjiä. Sen toimintaperiaatteisiin kuuluu pitää matalaa profiilia eikä toiminta ole samalla tavalla hallitsevaa kuin Vampyyrien Neuvostolla. Monet vanhat metsästäjäsuvut toimivat automaattisesti verenperimänsä kautta Komitean alaisuudessa, mutta sukunimen sijaan metsästäjät ovat ensisijaisesti yksilöitä, jotka ovat omistautuneet omalle tehtävälleen, jonka he ovat syntymässään saaneet. Komitean alaisuudessa voivat työskennellä myös metsästäjät, jotka eivät ole syntyjään kuuluneet metsästäjäsukuun.


Arvojärjestys ja virat. Metsästäjät eivät asetu erityiseen hierarkkiseen järjestykseen sukunsa perusteella. Yksilötasolla toisilla metsästäjillä voi olla parempi maine kuin toisilla, ja Komitealla on tapana palkita maineikkaita metsästäjiä suurista saavutuksista. Varsinainen Komitea järjestäytyy johtajasta alaspäin selvärajaisesti omaksi hallintoelimekseen, johon metsästäjät eivät luonnollisesti kuulu. Komiteassa eivät hallitse tietyt suvut, vaikka luonnollisesti monilla vanhoilla metsästäjäsuvuilla on paljon arvovaltaa sen sisällä. Itse Komiteassa työskentelee johtohahmojen lisäksi neuvonantajia, kouluttajia ja henkilöitä, jotka organisoivat metsästäjien toimintaa ja toimivat yhteyksissä Vampyyrien Neuvoston kanssa.

Niin sanottu Komitean “sisäpiiri” pysyy yleensä pimennossa, eivätkä aktiiviset, kentällä toimivat metsästäjät puutu sen hallinnollisiin asioihin. Maineikkaimmat ja kuuluisammat metsästäjät eivät välttämättä koskaan ole kunnolla kontaktissa fyysisesti Komitean kanssa, vaan keskittyvät pelkästään saamiensa tehtävien suorittamiseen ja vaarallisten vampyyrien eliminoimiseen. Onkin syytä erottaa Komitean alaisuudessa työskentelevät metsästäjät Komitean sisäisestä hallintopiiristä, joka on pääasiassa vastuussa toiminnasta, jota metsästäjät konkreettisesti toteuttavat.

-> Johtaja. Virkaansa nimitetty, poikkeuksetta erittäin kokenut ja lähes aina vanhasta metsästäjäsuvusta; tavalliset itseoppineet metsästäjät eivät tähän asemaan kykene kuin hyvin harvoin kohoamaan. Johtaja nimitetään yleisessä äänestyksessä ja vaikka yleisin normi onkin, että kerran nimitetty Johtaja hallitsee kuolemaansa saakka, voivat Komentajat ja mahdollisesti myös Ryhmänjohtajat tuoda tyytymättömyytensä julkisesti esille aikaisemmin, mikäli kokevat nykyisen Johtajan olevan kykynemätön työhönsä. Ketä tahansa ei virkaan voida ehdolle asettaa; Johtajalla on oltava kokemusta vähintään Ryhmänjohtajana, mielellään myös Komentajana.
-> Komentaja. Komitean Johtajan ympärillä tiiviisti työskentelevä ryhmä huippuunsa hiottuja metsästäjiä, joilla kaikilla on poikkeuksetta varsin mittava ansioluettelo ja rutkasti käytännön kokemusta. He välittävät käskyjä eteenpäin ja nimittävät uusia Ryhmänjohtajia silloin kun näistä on pulaa, toimien samalla myös neuvonantajina ja eräänlaisina tukipilareina Johtajalle. Yleensä kaikkein tunnetuimmat metsästäjät ovat juurikin Komentajia ja heidän meriittinsä voivat olla hyvinkin vaikuttavia.
-> Ryhmänjohtaja. Vain hyvin kokeneet ja pidemmän uran luoneet metsästäjät voivat yletä tähän asemaan; heidät nimittää yleensä Komentaja. Ryhmänjohtajalla on luonnollisesti oma pieni "iskuryhmänsä", jonka muodostaa kahdesta neljään koulutettua metsästäjää.

-> Tiedonkerääjät. Työskentelevät lähinnä kerätäkseen tietoa eliminoiduista kohteista suoraan tavallisilta rivimetsästäjiltä ja välittävät ne eteenpäin yleiseen tietokantaan ja mahdollisesti aina Vampyyrien Neuvostolle saakka, mikäli kyseessä on ollut heitä koskeva tehtävä. He myös ottavat vastaan Neuvostolta saadut erinäiset pyynnöt ja kohteet, jotka jaetaan kentällä työskentelevien metsästäjien keskuuteen sattumanvaraisesti.
-> Kouluttajat. Nimensä mukaan vastaavat uusien ja ajoittain myös vanhojen metsästäjien koulutuksesta. He ovat joko uraa itse rivimetsästäjinä aikanaan luoneita taikka vartavasten työnkuvaan koulutettuja; he kouluttavat monia metsästäjäryhmiä samanaikaisesti.


Sisäinen kommunikaatio. Vanhahtavasta yleisolemuksesta huolimatta Komitea on yllättävän moderni organisaatio. Vaikka sen toimintatavat ovat peräisin monen sadan vuoden takaa, ovat ne uudistuneet maailman mukana. Monet metsästäjät saattavat vaikuttaa hyvinkin vanhoillisilta periaatteidensa puolesta, eikä Komitean yleinen suuntaviiva ole muuttunut mihinkään, mutta muilta osin toimintaelin on hyvinkin nykyaikainen. 

Kenttätyössä vaikuttaville metsästäjille lähetetään kohdelistat sähköisessä muodossa suoraan Komitean heille järjestämiin puhelimiin. Periaatteessa vampyyrinmetsästäjien ei ole tarpeen edes vierailla päämajassa tai sen muissa toimipisteissä, ellei heitä sinne erikseen kutsuta. Kohteiden eliminointi ilmoitetaan itsenäisesti raportoimalla, jonka jälkeen Komitean alaisuudessa työskentelevät tiedonkerääjät päivittävät saadut tiedot yleiseen tietokantaan. Metsästäjien on ilmoitettava jokaisesta tekemästään taposta erikseen vaikka kyseinen vampyyri ei olisikaan listalla. Tällaiset omin päin tehdyt eliminoinnit vaativat myös paljon tarkemman kuvauksen ja selityksen, sillä yleinen oletus on, etteivät metsästäjät poikkea saamastaan kohdelistasta. 

Metsästäjät ovat hyvin vähän yhteydessä toisiinsa saatikka Komiteaan itseensä. Jokainen jäsen tietää oman tehtävänsä ja Komitean sisäistä arvojärjestystä pidetään absoluuttisena. 


Yhteistyö Vampyyrien Neuvoston kanssa. Komiteaa eivät hallitse suvut samalla tavalla kuin Neuvostoa, vaan Komiteaa johtaa kerrallaan yksi metsästäjä, jonka ympärille on valittu johtajan toimesta oma pieni hallitus ja luotettavimmat henkilöt. Johtoportaat muodostuvat silti yleensä hyvin vanhojen metsästäjäsukujen edustajista tai yksilöistä, jotka ovat tehneet merkittävän uran Komitean alaisuudessa.

Toisin kuin vampyyrien maailmassa, Komitean toiminta on tarkoin suojattua, eivätkä sen toimista tiedä muut kuin alaisuudessa työskentelevät metsästäjät, jotka vastaanottavat komentoja ja listoja mahdollisista kohteista. Vaikka monet vanhat metsästäjäsuvut tai erityisen maineikkaat yksilöt saattavat olla vampyyrien tiedossa, yleisesti ottaen monet metsästäjäsuvut kuin Komiteankin arvovaltaiset jäsenet pitävät mielellään matalaa profiilia ja pidättäytyvät omissa tehtävissään. Komitean päämaja sijaitsee Nottinghamissa, mutta metsästäjien toiminta on levittäytynyt kaikkialle maailmalle.

Vaikka kahden organisaation toiminta onkin pääsääntöisesti itsenäistä ja välit lähinnä muodolliset, auttavat ne toisiaan tarvittaessa. Komitea pyytää lisäapua Neuvostolta mikäli katsoo sen tarpeelliseksi tai kyseessä on jokin suurempi kohderyhmä, mutta tätä ei tapahdu yleisesti ottaen turhan usein, sillä osapuolet pyrkivät toimimaan omillaan niin paljon kuin mahdollista. Tavallisempaa on, että Neuvosto lähettää kohdelistoja Komitean toteutettavaksi. Organisaatioiden välillä liikkuu jonkin verran valuuttaa ja Neuvosto usein maksaa metsästäjille, jotka suorittavat tärkeiksi luokiteltuja tehtäviä. Palkkioiden suuruus riippuu täysin eliminoitavien yksilöiden määrästä ja vaaditusta nopeudesta, sekä siitä kuinka hiljaisin elein tehtävä toivotaan suoritettavan. Vaikka yhteystyö on kohtalaisen jouhevaa ja mahdollisimman poliittisesti korrektia, eivät Komitea ja Neuvosto yhdistä kunnolla voimiaan kuin suuremman uhan edessä.


. . . . . . . . . . . . . . . .

_________________

Hand over heart, I'm praying that I'm gonna make it out alive
avatar
Maeri
Mode

Viestien lukumäärä : 1167
Join date : 10.09.2013
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Opas vampyyrimaailmaan

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty Ke Toukokuu 24, 2017 1:57 pm

Noidat

Ohessa kattavampi tietopaketti noitien ominaisuuksista osana pelattavaa vampyyrimaailmaa.

Historia. Läpi vuosituhansien maagien värikkäitä ja raakoja vaiheita on todistettu ympäri maailmaa erilaisissa yhteisöissä, ja kiistatta tunnetuimmat selkkaukset kulkevat noitavainojen nimellä. Noidat ovatkin yksi syrjityimmistä ryhmistä niin ihmisten kuin yliluonnollisenkin maailman keskuudessa. Heidän tarkempia vaiheitaan ei ole kirjoitettu ylös historiikiksi, sillä heidän elämäntapansa kuin toimintansakin on ollut läpi ajan varsin salattua, yksilöllistä ja kiisteltyä. Hyvin pitkään maagit toimivat parantajina omissa yhteisöissään tai elivät ennen keskiaikaa avoimesti vieroksuttuina kylän outolintuina, joiden pakeille päädyttiin sairauden tai suurten ongelmien edessä. Toisaalta monet noidat pitivät jo tuolloin voimansa salassa säästyäkseen häpeältä ja syrjinnältä.

Ennen 1400-lukua maagit elivät vapaammin omissa piireissään ja harjoittivat magiaa suhteellisen avoimesti – riippuen tietenkin paljolti elinalueestaan. Ajanlaskun alun jälkeen ja 1400 – 1500 -lukujen massamurhien välissä noidat toimivat varsin avokätisesti yhteistyössä hiljalleen juurtuvien metsästäjäperinteiden kanssa. Varsinaista vampyyrien vastustamista ei noitien suunnalta koskaan muodostunut, eiväthän maagit koskaan jakaneet yhtenäistä arvomaailmaa tai perintöä, minkä on uskottu olleen yksi merkittävä syy noitien vainoille ja nykyisin varsin heikolle asemalle. Pieni maagien joukko kuitenkin toimi metsästäjien kanssa aktiivisessa yhteistyössä ennen Vampyyrinmetsästäjien Komitean syntyä ollen osana pimennossa elävää pientä neuvostoa, joka piti hallussaan vampyyrienvastaista magiaa sekä metsästäjien kirjaamaa perimätietoa muinaisista ajoista saakka. Näihin piireihin kuuluneet suvut siunasivat suurimman osan nykyäänkin liikkeellä olevista vampyyrien vastaisista aseista, ja ylipäätään kehittivät magiaa, joka on ehdottoman haitallista vampyyreille. Samat suvut myös hyvin todennäköisesti kuolivat metsästäjien massamurhissa 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa.

Pääasiassa noidat ovat toimineet yksilöinä tai pienempinä perhekuntina, jolloin heidän tarinansa ja kokemuksensa menneestä ovat hyvin erilaisia. Suurin osa noidista on vainojen pelossa todennäköisesti valinnut puhtaasti ihmiselämän tai harjoittanut magiaa salassa. Todennäköistä myös on, että suurin osa elossa selvinneistä suvuista on tehnyt jossain vaiheessa yhteistyötä vampyyrien kanssa säilyttääkseen henkensä. Vampyyrien hyväksi työskentely oli erityisen vilkasta ennen massamurhia, ja toisaalta myös noitavainojen aikana. Yleisesti voidaan todeta noitien vetäytyneen maan alle 1600-luvun puoliväliin mennessä, mutta luonnollisesti yksittäiset maagit jatkoivat yhteistyötä tiettyjen vampyyrien kanssa pidempään. Nämä liittoutumat ja verkostoitumiset pysyivät yleensä suurelta yleisöltä salassa, ja erityisesti vampyyriyhteisössä nykypäivänä elää vankka huhu, että noidat olisi tapettu liki sukupuuttoon saakka, pääasiassa metsästäjien toimesta.

Erilaisissa taruissa noitia pidetään pääasiassa ihmiskunnan suojelijoina, mutta tämä väite ei automaattisesti pidä oikeasti paikkaansa. Monet noidat jakavat keskenään hyvin erilaisia ideologioita, ja siitä syystä vain harvat suvut ovat tekemisissä keskenään. Heidän keskuudessaan keskinäinen kommunikaatio on myös merkittävän vähäistä. Nykyisin – ja viimeiset 400 vuotta ylipäätään – noitiin suhtaudutaan yleisesti epäluuloisesti. Erityisesti metsästäjien keskuudessa luotto noitiin on harvinaisen vähäistä johtuen menneisyyden verisistä vuosista puhumattakaan noitien ja metsästäjien lähtökohtaisista mielipide-eroista vampyyreja kohtaan.

Elämänkaari.
Käytännössä noidat elävät ihmiselle tyypillisen elämän, eivätkä he ole kuolemattomia. Pitkäikäisyys ei ole kaikille noidille erityispiirre, mutta monet magiaa aktiivisesti harjoittavat elävät huomatavan pitkän elämän. Noidat vanhenevat samalla tavalla kuin ihmiset, mutta erinäisten loitsujen ja riimujen avulla nuoruutta kuin itse elämääkin on mahdollista pitkittää jopa toista sataa vuotta. Tämä vaatii yleensä jonkintasoisen uhrauksen, eikä lumous välttämättä kestä noidan koko elämää. Vahvinkaan maagi ei lopulta pysty huijaamaan kuolemaa, eikä kovin moni noita välttämättä edes halua matkia kuolematonta, yliluonnollista elämää. Vain poikkeuksellisen vahvat yksilöt ja eritoten suuria uhrauksia vaativat loitsut pitävät noidan hengissä pidempään kuin 200 vuotta. Ihmisten tavoin kaikki noidat lopulta kuitenkin kuolevat. Kuolinsyyt ovat usein luonnollinen vanhuus tai äkillinen onnettomuus, mutta murhat, liian vahvan magian käyttäminen tai uhrautuminen eivät kuitenkaan ole erityisen harvinaisia.
-> Magian herääminen. Noidaksi synnytään ja voima tulee verenperimän kautta. Lapsena noidat eivät kuitenkaan hallitse magiaa, vaan voimat ilmestyvät vähitellen teini-iän myötä. Viimeistään 18 vuoden iässä magia on herännyt, mutta yleensä siitä tulee merkkejä jo varhain. Käytännössä nuori noita saattaa saada epätavallisia unia, välähdyksiä ja vaiston varaisia tuntemuksia, jotka kielivät vaarasta tai ohjaavat muuten valintoja. Voima tuntuu aluksi myös kehossa, ja sen hallitsemattomuus saattaa ilmetä äkillisinä ilmavirtauksina, tulen syttymisellä tai päinvastoin valojen sammumisella. Voimat eivät välttämättä tasaannu nopeasti, mutta omasta noituudestaan tietävät ovat osanneet varautua tähän ja näin ollen ovat mahdollisesti harjoitelleet jo tulevaa varten.

Fysiologia ja ominaisuudet. Noidat ovat yliluonnollisuudestaan huolimatta ihmisiä, jolloin heidän elimistönsä toimii ihmisten tavoin. Suonissa virtaava veri toki sisältää magiaa, mutta tämä ei ole ulkoapäin havaittavissa, eikä vaikuta merkittävällä tavalla esimerkiksi lääkärissä asioimiseen.
-> Tuoksu. Vampyyrit eivät pysty edes yliluonnollisilla aisteillaan haistamaan noitia. Suurin osa maageista myös käyttää erilaisia yrttipohjaisia hajusteita, joiden avulla heitä on hankala jäljittää. Muinaisina vuosina vampyyrien keskuudessa levisi huhu, että noitien veri olisi myrkyllistä kuolemattomille. Tämä taru on peräisin noitien muinaisesta yrttirohdosjuomasta, joka säännöllisesti nautittuna saa veren maistumaan kitkerämmältä. Toiset noidat juovat kyseistä teevalmistetta edelleen, jolloin heidän verensä maistuu pahalta, mutta ei suinkaan ole oikeasti vampyyreille myrkyllistä.
-> Aistit. Yksilöllistä harjaantuneisuutta lukuun ottamatta noidilla ei ole poikkeuksellisia aisteja. Päinvastoin monet avainaistit saattavat heiketä nopeammin tai puuttua kokonaan iän karttuessa esimerkiksi vahvemman loitsun aiheuttamasta rasituksesta tai jopa uhrauksen myötä. Toisaalta tämä saattaa edesauttaa yhden aistin harjaantumista normaalia tarkemmaksi.
->Vampyyrien viehätysvoiman vastustus ja tunnistaminen. Noidat ovat yksilöitä, eikä heillä ole erityisen suurta lajiominaista syytä suorastaan vihata vampyyreja. Varautuneisuus yliluonnollisia petoja kohtaan on kuitenkin äärimmäisen yleistä, ja siksi monet noidat saattavat käyttää suojaloitsuja, riipuksia tai muita taikaesineitä suojatakseen selustansa. Vampyyrien erottaminen ihmismassasta onnistuu noidilta melko helposti perimätiedon kautta; ovathan kuolemattomat yksilöt kiistatta edukseen erottuvia ja noidilla tarpeeksi tietoa kiinnittää huomiota epäinhimilliseen käytökseen. He eivät ole immuuneja vampyyrien viehätysvoimalle ilman loitsua tai taikaesinettä, mutta aivan niin kuin metsästäjilläkin, tieto vampyyrien lumovoimasta saattaa himmentää sen vaikutusta.
->Vammat ja sairaudet. Riimuilla tai loitsuilla ei pysty vahvistamaan kehoa niin paljon, etteikö noidat olisi samalla tavalla haavoittuvaisia kuin ihmiset. Haavojen hoito magian avulla on kuitenkin tehokasta, ja mikäli noita harjoittaa magiaa käyttäen hyödykseen luonnon antimia ja rohtoja, ovat ihmisille ominaiset sairaudet melko harvinaisia. Päänsärkyä, heikotusta ja lihaskipuja saattaa kuitenkin esiintyä jopa tavallista enemmän, mikäli noita harjoittaa paljon vaativaa magiaa tai peräti mielenhallintaa.
-> Ulkonäkö. Noidat eivät poikkea tavallisesta ihmisestä juuri mitenkään, mutta voimien käytöstä riippuen heillä voi olla mahdollisuus estää tai viivästyttää vanhenemista, jolloin he saattavat pysyä nuoren näköisinä pidempään. Päinvastoin normaalia iäkkäämpi noita saattaa olla fyysisesti poikkeuksellisen kärsineen ja hauraamman näköinen. Monissa noitasuvuissa saattaa kulkea erilaisia syntymämerkkejä tai pieniä poikkeamia; esimerkiksi erikoisempi silmien väri. Nämä saattavat muissa herättää poikkeuksellisempaa huomiota.

Voimat. Noidat hallitsevat magiaa verenperimänsä kautta eikä noituutta pysty opettelemaan. Voimat koostuvat poikkeuksetta kyvystä hallita magiaa, joka itsessään on pääasiassa energiaa, jolla noita pystyy toteuttamaan rajallisesti loitsuja sekä kirouksia. Noidat ammentavat voimiaan pitkälti luonnosta sekä mahdollisista ”taikaesineistä”, kuten koruista, jotka sisältävät magiaa. Noidat ovat erikoistuneet usein rohtoihin ja hoivaamiseen tai päinvastoin suurempiin kirouksiin; jako ei todellisuudessa ole näin mustavalkoinen, mutta suurin osa maageista ei kykene käsittelemään suurta määrää itse magiaa kaiken aikaa. Noitien voimat ovat muutenkin hyvin rajallisia, ja usein vahvat kiroukset ja magian käyttäminen vaativat veronsa. Noidilla ei ole vastaavia elementtikykyjä tai mielenhallinnallisia taitoja kuin vampyyreilla, vaikka he pystyvätkin loitsujen avulla esimerkiksi parantamaan, lukemaan ihmismieltä tai käyttämään magiaa (esimerkiksi) tulen aikaansaamiseen. Voimat ovat kuitenkin ensisijaisesti hyvin yksilöllisiä, ja eritoten mielenhallintaan liittyvät voimat kuuluvat harvoin perustasoisen noidan voimiin.  
-> Magia. Yleinen nimitys yliluonnolliselle voimalle, jota vain pieni joukko ihmisiä hallitsee. Osa metsästäjistä pystyy käsittelemään magiaa (asesepät), mutta vain noidat hallitsevat sitä. Magian hallitseminen toimii pääasiassa muinaisten loitsujen ja riimujen varassa, mutta harva taikuutta vaativa loitsu toimii ilman fyysisiä ja konkreettisia elementtejä, kuten esimerkiksi verta, vettä tai yrttejä. Magia itsessään on hyvin neutraalia energiaa, jota voi käyttää hyvään tai pahaan; arkikielessä puhuttua mustaa magiaa ei ole olemassa. Noidat yleensä uskovat henkimaailmaan ja kanavoivat voimiaan esi-isiltään, mutta tämä ei ole suoranaisesti kytköksissä puhtaaseen magian käyttöön.
-> Mielenhallinta. Psyykkiset voimat eivät ole noidille niin tyypillisiä, mutta vahvimmat maagit saattavat vuosien saatossa harjaantua mielenhallinnassa todella vahvalle tasolle. Myös nuorille noidille on tyypillistä saada erilaisia välähdyksiä ja varoituksia, esimerkiksi enneunien muodossa. Kautta historian arkikielessä noitia on saatettu pitää ennustajaeukkoina, mutta kristallipallot tai tarot-kortit ovat enemmän maallisia huveja, joita vain ani harvat oikeat maagit tosissaan hyödyntävät. Pääasiassa mielenhallinnalla tarkoitetaan ajatuksiin, tulevaan tai nykyhetkessä toisaalle näkemistä, mutta myös muistoihin kajoamista. Mielenhallinta ei ole erillinen osa magiaa sinällään, sillä magia kanavoituu kaikilla noidilla myös mielen kautta; sillä vain tarkoitetaan arkikielessä edellä mainittuja psyykkisiä kykyjä.
-> Parantaminen. Magiaa pystyy hyödyntämään parantamiseen, mutta pääasiassa noidat käyttävät yrttejä ja taikaesineitä erilaisten rohtojen ja hoivatoimenpiteiden tekemiseen. Periaatteessa magian avulla on mahdollista käynnistää pysähtynyt sydän tai korjata suurempia sisäisiä vaurioita, mutta vastaavat toimenpiteet ovat noidille yleensä hyvin raskaita. Parantamiseen käytettävät loitsut ja riimut ovat tehokkaita, mutta äärimmäisen kuluttavia. Noidat pystyvät parantamaan myös vampyyreja, mutta siihen käytetään hyvin erityyppisiä loitsuja, jotka yleisesti ottaen ovat haastavampia toteuttaa.
> Loitsut ja riimut. Magia elää noidassa itsessään, mutta se vaatii käytännössä aina käyttökanavan. Loitsut ovat yleisin tapa toteuttaa magiaa, ja niitä on hyvin eritasoisia. Jokaisella maagilla on käytännössä omat loitsut, joita hän on opetellut käyttämään. Loitsuista ei ole olemassa listaa, eikä liioin erillisiä oppaita, vaan pääasiassa muinaiset loitsut ovat taltioitu perimätietona ylös omaksi kirjakseen, joka kiertää suvun noidilta toiselle. Uusia loitsuja on mahdollisuus kehittää, ja niitä pystyy varioimaan monella tavalla, mutta käytännössä kaikki loitsut pohjautuvat riimuista. Itse loitsut ovat joko muinaisilla kielillä kirjoitettuja lause/sanajonoja, tai joissain tapauksissa vanhaa latinaa. Vuosien saatossa noidat oppivat yleensä ulkoa tiettyjä loitsutyyppejä, joita on mahdollista muunnella käytännössä lennosta magiaa käyttämällä – aivan mielivaltaisesti loitsut eivät tietenkään toimi, ja niitä on usein opeteltava ja harjoiteltava säännöllisesti. Vieraan noidan loitsukirjan käyttäminen on vaikeaa, mutta ei suinkaan mahdotonta.
Riimuja noidan on erikseen opeteltava, mutta käytännössä ne joko ovat sama asia kuin loitsut tai toimivat samalla tavalla. Yleisesti riimuja voi myös käyttää tuottamaan magiaa, mikä on merkittävin ero loitsuihin nähden; esimerkiksi kirjoittamalla riimun talon seinään on mahdollista ylläpitää suojausloitsua. Muistisääntönä voikin pitää, että riimut yleensä kirjoitetaan ja loitsut lausutaan, mutta näiden yhdistäminen on myös tehokasta.
Noidat tarvitsevat loitsuihin lähes poikkeuksetta konkreettisia elementtejä – kuten verta, vettä, elävän liekin tai magiaa sisältävän taikaesineen – mutta ei koskaan taikasauvoja tai muuta taikureihin yhdistettävää rekvisiittaa.
-> Yrtit, rohdot ja luonto. Magian kanavoimiseen ja tehostukseen käytetään paljon myös luonnon elementtejä. Yrttien kuin kasvienkin hyödyntäminen on noidille yleistä, ja he ovatkin yleensä taitavia tunnistamaan kasveja ja muutenkin sinut luonnon kanssa. Rohtojen valmistukseen he eivät välttämättä tarvitse ollenkaan magiaa, mutta osa käytetyistä yrteistä ja rohdoista saattaa olla höystetty loitsulla; erilaisten rohdosten – magialla tai ei – kesto ei ole pitkäikäinen, mutta säännöllisesti nautittuna ne voivat ylläpitää mm. erilaisia suojelevia loitsuja.
-> Taikaesineet. Magialla siunattuja esineitä nimitetään taikaesineiksi. Mitä tahansa esinettä ei kuitenkaan tule loitsia, vaan noitien käyttämät taikaesineet ovat useimmiten koruja. Erilaisten riipusten lisäksi magiaa sidotaan myös kiviin tai yksittäisiin koriste-esineisiin, joihin liittyy vahvaa symboliikkaa, kuten unensieppareihin. Taikaesineiden käyttötarkoitus voi vaihdella, mutta toiset esineet on tehty suojaamaan kantajaansa, paljastamaan yliluonnollisen läsnäolon tai vain sisältämään vampyyreille haitallista magiaa. Tyypillistä myös on, että taikaesineeseen säilötään magiaa, joka antaa noidalle lisävoimaa esimerkiksi vaikeissa loitsuissa.
-> Aseet. Noidat eivät yleisesti ottaen kanna aseita mukanaan, saati käytä niitä. Poikkeuksena yksilöt, jotka ovat mahdollisesti luopuneet magiasta tai työskentelevät nykyisin metsästäjätahojen kanssa; jälkimmäisessä tapauksessa maagit harvemmin käyttävät itse aseita, ainoastaan säilyttävät niitä. Osa maageista saattaa omistaa metsästäjien aseita, mutta niiden käyttämisen sijaan niihin liittyy usein vahvaa symboliikkaa, minkä vuoksi ne alun perin ylipäätään ovat noidan hallussa.

Henkimaailma. Kautta aikojen noidat ovat yhdistetty tuonpuoleiseen ja demonisiin voimiin. Todellisuudessa magialla ei ole yhteyttä henkimaailmaan, mutta esi-isistä kanavoitava voima on usein tärkeää noidalle. Varsinainen henkimaailma on kuitenkin pimennossa, ja vaikka noidat harjoittaisivat spiritismiä ja kutsuisivat henkiä, näiden näyttäytyminen konkreettisena on mahdotonta. Pääasiassa henkimaailman rooli on yksilöllisellä tasolla suuri mielessä ja sydämessä, mutta ei näkyvänä todellisuutena. Noidat kunnioittavat paljon kuolleita, lisäksi hautausmaat ovat yleensä energiarikkaita paikkoja ja sisältävät paljon symboliikkaa. Henkimaailma ei liity suoranaisesti vampyyreihin, eikä ihmisten uskomuksiin tuonpuoleisesta, saati uskonnosta, mutta toki esimerkiksi mahdollisessa spiritismitilanteessa kaikki saattavat tuntea ikkunoiden helisemisen ja muut mahdolliset voimien aiheuttamat ilmiöt. Kuolleille puhuminen yms. ei kuitenkaan kuulu noitien tapoihin, saati ole missään tapauksessa mahdollista; tähän liittyvä äänien kuuleminen ei myöskään välttämättä ole todellista "henkien puhetta" (pelimaailmaan ei toisin sanoen kuulu ”tuonpuoleinen maailma”).

Suhtautuminen. Noidat ovat ensisijaisesti yksilöitä, ja heidän suhtautumisensa niin ihmisiin, vampyyreihin, metsästäjiin kuin muihin noitiin riippuu puhtaasti noidasta itsestään ja mahdollisesti hänen sukunsa menneisyydestä. Sama koskee suhtautumista Vampyyrien Neuvostoon, Komiteaan ja Willingtonin Akatemiaan. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että noidat ovat kaikissa tapauksissa usein olleet varsin neutraaleja ja ulkopuolisia osapuolia, jotka toteuttavat omaa ideologiaansa asettumatta niinkään kenenkään puolelle saati vastaan. Muiden syrjivä suhtautuminen noitiin sekä historian veriset tapahtumat ovat silti saattaneet jättää kaunoja vielä nykypäivänkin sukupolville ja vaikuttaa siihen, millainen asenne nykynoidilla on yliluonnollista maailmaa kohtaan.  

Yhteiskunta. Noidat elävät käytännössä ihmisten yhteiskuntarakenteissa, eikä heillä ole niin sanotusti omaa maailmaa. He ovat tietoisia vampyyrien kuin metsästäjienkin organisaatioista, mutta vain harva on niihin kytköksissä arkielämässä.
-> Arvojärjestys. Noidilla ei ole hierarkkista arvojärjestystä, eikä noitasukuihin sisälly maine-etuja. Pääasiassa noidat ovat tunnettuja ainoastaan omalta henkilökohtaiselta maineeltaan, mutta suvun sisäinen arvojärjestys toki on olemassa ja se toteutuu vanhimmasta nuorimpaan voimista riippumatta. Samaa ikään sidonnaista kunnioitusta on havaittavissa myös suvun ulkopuolella, mutta tämä ei ole mikään yhteinen normi.
-> Perhearvot ja suku. Yllä olevaa perheensisäistä hierarkiaa lukuun ottamatta noidille perhe tai suku ei ole välttämättä erityisen tärkeä. Noitasuvut ovat harvoin tunnettuja, vaihtuuhan noitien sukunimi käytännössä usein avioliiton myötä, ja tällä tavoin monet noidat ovatkin piilottaneet todellisen identiteettinsä ja siten säilyneet elossa. Suvun sisällä periytyvät esineet ja loitsukirjat sekä suulliset opit sen sijaan ovat kaikille pyhiä ja siksi suuressa arvossa pidettyjä.
-> Osana ihmismaailmaa. Vampyyrien tavoin noidille on elintärkeää pitää oma yliluonnollisuus ihmisiltä salassa. Niin magiaa harjoittavat kuin siitä luopuneetkin noidat ovat sulautuneet normaaliin ihmismaailmaan, ja vain harvat yksilöt elävät näennäisesti poikkeuksellista elämää. Tämä on kuitenkin melko yksilöllistä.

Muuta huomioitavaa. Magia kulkee verenperintönä yleisemmin äidiltä tyttärelle, eli noidat ovat useimmiten naisia. Toisinaan magia siirtyy myös poikalapselle, mutta noituus ei ikinä siirry isältä seuraavalle sukupolvelle. ’Noita’ on kansankielinen nimitys, jota voidaan käyttää myös miespuolisesta noidasta. Varsinainen vanhahtava yleisnimitys noidista on ’maagi’, jota voidaan käyttää yhä. Sen sijaan sanat ”velho” ja ”taikuri” eivät ole yleisiä kuin korkeintaan puhekielisessä nimittelyssä.
-> Erikoistapaukset. Periaatteessa toinen noidan vanhemmista voi olla metsästäjä tai jopa vampyyri. Noituudessa ei kuitenkaan tunneta minkäänasteista puoliverisyyttä, eikä noidat siksi toimi metsästäjinä. Magiaa sisältävien aseiden käsitteleminen ei ole suoranaisesti mahdotonta, mutta niiden käyttäminen voi sekoittaa noidan omaa magiaa. Muutenkin noitakulttuuriin ja sisäiseen magiatuntoon ei sovi metsästys, vaikka he olisivatkin yhteistyössä metsästäjien kanssa. Kyse ei niinkään ole edes valinnasta, ainoastaan siitä, että maagien ominaisuudet ovat ihmisessä hallitsevampia kuin metsästäjien verenperimä.
Noita ei niin ikään voi olla vampyyri; mahdollinen muutokseen johtava purema päätyy herkemmin kuolemaan, ja mikäli noita lopulta selviää ja muuttuu vampyyriksi, magia katoaa hänestä pysyvästi.
-> Magiasta luopuminen. Monet noidat läpi vuosisatojen ovat joko joutuneet tai vapaaehtoisesti luopuneet magiasta. Syitä luopumiselle voi olla monenlaisia, mutta sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että noita ei enää käytä magiaansa. Tällöin taidot usein ruostuvat, mikäli noita ei käytä voimiaan laisinkaan. Luopuminen ei tarkoita magian loppumista, sillä se elää noidassa itsessään aina. Onkin usein väitetty, ettei noidat kykene koskaan kokonaan luopumaan magiasta muuta kuin kuollessaan. Toisille noidille magian käyttämättömyys on ongelmallista; voimat saattavat kasaantua, kuormittua ja tällöin purkaantua herkemmin ei-toivotuilla tavoilla. Magiasta luopuneet noidat sairastuvat myös herkemmin kärsien painajaisista, joiden kautta voimat yrittävät tulla esiin. Kaikille luopuminen ei ole yhtä haastavaa, ja toisinaan toinen noita voi sammuttaa toisen noidan magian kokonaan; näin ei kuitenkaan tapahdu yleensä ilman suostumusta, ja magian säilöminen kokonaan muualle kuin noidan ruumiiseen on vaikeaa ja riskialtista. Magian sammuttamiseen on olemassa helpompiakin loitsuja, mutta luopuminen saattaa myös tietenkin tapahtua vain osittain.

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6334
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Opas vampyyrimaailmaan

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty To Elo 24, 2017 10:19 pm

Vampyyrien Neuvosto

Määrite. Vanhojen jalosukuisten vampyyrisukujen johtama Vampyyrien Neuvosto on vampyyrimaailman keskipiste ja vanhoja arvoja edustava organisaatio, jonka pääasiallinen tehtävä on pitää yllä eri lajien välistä rauhaa. Arkikielessä organisaatio tunnetaan yleisesti nimellä Neuvosto.

Yleistä.
Neuvosto on kompleksinen, hyvin sisäänpäin rakentunut organisaatio, jonka toimintamalleja vain harvat vampyyrit oikeasti tuntevat. Ulkoapäin katsottaessa Neuvosto on yhtenäinen joukko monenlaisia vampyyritahoja, joita johtaa viiden aristokraattisuvun kiteytymä, joka kantaa yhä nimeä ’Vanhimpien Neuvosto’. Tämä Neuvoston sydän on kaiken johtava ydin ja sen perustajasuvut tunnetaan ympäri maailmaa aivan samalla tavalla kuin puhdasveriset suvut. Yleensä Vanhimpien Neuvostoa ei eritellä omaksi osakseen Neuvoston sisällä, vaan heitä kutsutaan perustajasuvuiksi. He johtavat hiljaisesti Neuvoston toimintaa ajaen samalla omia henkilökohtaisia pyrkimyksiään, jotka poikkeavat vahvasti Neuvoston oikeista tarkoitusperistä.
-> Sijainti. Neuvoston päämaja sijaitsee Britannian Yorkissa, mutta sillä on monia yhteyksiä ympäri maailmaa.

Tehtävät. Neuvoston tärkein tehtävä on johtaa vampyyrimaailmaa niin, ettei konflikteja ihmisten kuin metsästäjienkään kanssa pääse syntymään. Käytännössä he huolehtivat vampyyrien olemassaolon salassa pitämisestä, mihin kuuluu asiakirjojen väärentämistä (kuten passit, todistukset ja muut viralliset asiakirjat, joita ikuisuuksia elävät vampyyrit saattavat tarvita) ja vähempiveristen eliminointia yhdessä Komitean kanssa. Neuvoston toiminta on soluttautunut ja sulautunut moniin ihmismaailman suurimpiin konserneihin, toisinaan jopa valtiorakenteisiin saakka, ja heidän tehtävänään on myös edistää vampyyrien hyvinvointia ihmismaailmassa.

Historia. Neuvosto perustettiin alun perin suojelemaan puhdasverisiä vampyyreja ja takaamaan siten vampyyriyden säilymisen maailmassa. Toiminta olikin vuosisatoja sidoksissa nimenomaan puhtaan verilinjan vaalimiseen, mutta lopulta hitaasti etenevä korruptio söi perusaatteita. Puhdasverisyydestä tuli harvinaisuus vahvimpien sukujen tuhotessa toisiaan; A-tason yksilöistä tuli yhä vain voimakkaampia, ja osa heistä kylvi kauhua ja silmitöntä valtaa minne ikinä kulkivatkaan. Puhtaimman veren ylivalta aiheutti hallaa ja paljon töitä Neuvostolle, joka oli siirtynyt suojelusta lähinnä siivoamaan ihmismaailmaa ravistelevia sotkuja. Perustajasukujen kokiessa sukupolven vaihdoksen, alkoivat uudet ajatukset muodostua Vanhimpien Neuvoston sisällä: mitä jos asiat voisivatkin olla toisin?
Neuvosto on tehnyt aina yhteistyötä puhdasveristen suursukujen kanssa: kerännyt liittolaisia, valtaa ja lopulta pyrkinyt tuhoamaan ongelmia aiheuttavia yksilöitä. Valtapeli on tapahtunut piilossa, perustajasukujen kabinetissa eikä sillä ole ollut mitään tekemistä Neuvoston tehtävien ja toiminnan kanssa. Perustajasuvut ovat tappaneet puhdasverisiä yhteistyössä muiden puhdasveristen kanssa. Viimeisin mittavin yhteystyö tapahtui Ricardo McAveryn ehdoilla, olihan vain luonnollista, että Neuvosto antoi näennäisen tukensa vampyyrimaailman uudelle keulahahmolle. Suhde oli kuitenkin monitahoihin, ja vaikka näennäisesti Neuvosto on onnistunut pitämään maineensa puhtaana, uskovat tietyt tahot juuri Vanhimpien Neuvoston olleen osallinen Ricardo McAveryn kuolemaan.


Perustajasuvut. Vanhimpien Neuvosto koostuu vain perustajasuvuista, joiden edustajat vuosituhansia sitten rakensivat Neuvoston. He ovat koko Neuvoston ydin ja päätösvaltaisin elin, eikä heidän piiriinsä pääse ulkopuoliset kuin avioliiton kautta. Ympäri maailman tunnetut suvut eivät järjesty erityiseen arvojärjestykseen, mutta heidän keskuudessaan on olemassa valtahierarkkinen järjestelmä, jonka korkeimmalla korokkeella istuu Christopher Wayland. Kaiken kaikkiaan viisi perustajasukua ovat:
- Wayland
- Crawford
- Linwood
- Lebeau
- Antov
Vain harva on perillä perustajasukujen vuosisatoja kestäneestä salaliitosta sekä julmuuksista, mutta monet Neuvoston kanssa yhteistyössä olevat ovat tietoisia heidän armottomuudestaan. Oletettavasti juuri perustajasuvut ovat nimenomaan puhdasveristä ylivaltaa vastaan, ja omalla toiminnallaan he pyrkivät juurruttamaan omaa arvovaltaista asemaansa vampyyrimaailman keskuksessa.

Rakenne ja verkostot. Neuvosto on rakenteeltaan vanha, hyvin jäykkä ja toiminnaltaan näennäisen yksinkertainen. Vampyyrit voivat kuulua Neuvostoon työskentelemällä sen alaisuudessa, mutta varsinainen neuvostolaisuus koskee ainoastaan sen sisälle syntyneitä yksilöitä, eli käytännössä ainoastaan perustajasukuja. Neuvoston leivissä työskentelevät eivät ole yleensä perillä perustajasukujen omista agendoista, eivätkä he siksi niin sanotusti kannata niitä aatteita, joita neuvostosukuihin yleensä leimataan. Neuvoston alaisuudessa työskentelevät hoitavat heille annettuja tehtäviä, eli huolehtivat vampyyrimaailman toimivuudesta. Niin kutsuttuja palvelusukuja saattaa olla olemassa, mutta pääasiassa Neuvostossa työskentelevät vampyyrit voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen, eikä heillä ole kytköksiä Vanhimpien Neuvostoon.
-> Neuvoston tukijat. Sanaparilla voidaan käytännössä tarkoittaa kahta asiaa: a) vampyyrimaailman henkilöitä ja/tai sukuja, jotka osoittavat julkista tukea Neuvoston yleiselle toiminnalle vampyyrimaailmassa, tai b) jaloveriset tai puhdasveriset suvut, jotka osoittavat suoraan tukeaan perustajasuvuille, olivatpa he tietoisia Vanhimpien Neuvoston salaisista päämääristä tai eivät. Neuvoston tukijasuvut tai yksilöt saattavat olla itse hyvin arvovaltaisia tai puolestaan pyrkivät hyötymään yhteistyöstä. Heidän roolinsa itse Neuvoston toiminnassa on usein harmiton, mutta mikäli he työskentelevät tiiviimmin perustajasukujen kanssa, ovat he silloin aina velvoitettuja sataprosenttiseen lojaaliuteen, mikäli mielivät pysyä hengissä.
-> Alamaiset. Neuvostolle työskentelee valtava määrä vampyyreja - ja myös ihmisiä - jotka eivät toimi niinkään Neuvoston tehtävissä, vaan perustajasukujen alaisuudessa. Kaikki tähän ryhmään kuuluvat suvut tai yksilöt eivät ole roolissaan vapaaehtoisesti, vaan osa saattaa maksaa erinäisiä velkojaan toimimalla Vanhimpien Neuvoston palvelijoina, kätyreinä tai palkkamurhaajina. Heiltä odotetaan ehdotonta lojaaliutta eikä armo luonnollisesti ole tuttu käsite neuvostolaisten keskuudessa. Tähän kastiin kuuluvat myös ne arvostetut jaloveriset suvut, jotka ovat päättäneet työskennellä perustajasukujen rinnalla. Osa alamaisista on hyvin tietoisia perustajasukujen agendoista, mutta luonnollisesti vain heidän läheisin piirinsä on paremmin tietoinen Vanhimpien Neuvoston toiminnasta.
-> Petturit. Neuvostolla on julkisia vihollisia, mutta ainoastaan Vanhimman Neuvoston pettäminen luetaan rangaistavimmaksi teoksi. Pettureille taataan ansaittu kohtalo, eikä raadollisuus ole ainoastaan mainospuhetta. Mikäli virhe on ollut tarpeeksi anteeksiantamaton, kokee koko vampyyrin suku verisen ja armottoman loppunsa.
-> Seurapiirit. Neuvosto muodostaa vampyyrimaailmassa oman seurapiirinsä, joka on rakentunut pääasiassa perustajasukujen ympärille. Niin sanottuun neuvostopiiriin hakeutuu monenlaisia vampyyreja aina pyrkyreistä potentiaalisiin liittolaisiin saakka, eikä kaikki sen piirissä pyörivät ole välttämättä sen suuremmissa kytköksissä Neuvoston kanssa.

Maine. Neuvosto tunnettaan yleisesti vanhanaikaisista normeistaan, mutta tietyissä piireissä koko organisaatio on saanut maineen puhdasveristen oikeuksien halveksijana. Tietenkin ainoastaan Vanhimpien Neuvosto kannattajineen ajaa aatetta, joka haluaa tiputtaa viimeisetkin puhdasveriset alas ylimmältä korokkeelta. Oletettavaa on, että he haluavat johtaa maailmaa, antaa käskyt ja jättää liiallisen kumartelun muille. Tämä ei kuitenkaan ole koskaan poissulkenut yhteistyötä puhdasveristen kanssa; onhan kaikilla omat intressinsä elämän valtapelissä. Yleisesti sanottuna Neuvoston maine on paikoitellen ristiriitainen, mutta perustajasuvut ovat yleensä se joukko, joka jakaa mielipiteitä. He kuuluvat vampyyrien kermaan ja ovat yleensä poikkeuksellisen tunnettuja minne ikinä menevätkään nauttien etuoikeutetusta elämästä niin ihmismaailmassa kuin vampyyrien keskuudessa.

Suhtautuminen ja yhteistyö.
Neuvosto on organisaationa – ja epäilemättä perustajasukujen henkilökohtaisilla pyrkimyksillä – vastustanut alusta alkaen Willingtonin Akatemian toimintaa. Pääasiallinen syy on tietenkin se, miten akatemia vaarantaa vampyyrien olemassaolon maailmassa pyrkimällä yhdistämään kaksi lajia keskenään. Toisaalta Vanhimpien Neuvostolla on henkilökohtaisia kaunoja WA:n johtoporrasta kohtaan. Sen sijaan Vampyyrienmetsästäjien Komitean kanssa Neuvosto tekee säännöllisesti yhteistyötä pyrkiessään tuhoamaan kammoksuttuja E-tason vampyyreja, jotka aiheuttavat ongelmia ihmismaailmassa. Luottamus tahojen välillä ei ole suuri, mutta Neuvosto antaa ajoittain tappolistoja, joiden suorittamisesta Komitea saa mittavia palkkioita, jotka takaavat yhteisymmärryksen. Vanhimpien Neuvoston tiedetään halveksivan jonkin verran ihmisiä ja ihmissyntyisiä, mutta Neuvoston ajatellaan yleisesti pyrkivän pysymään neutraalina organisaationa.


Neuvosto vs. Willingtonin Akatemia.
Vampyyrimaailma voidaan karkeasti jakaa kahtia; niihin jotka kannattavat vanhoja luonnollisia perinteitä (Neuvosto) sekä modernimpiin vampyyreihin, jotka kannattavat Willingtonin Akatemian toimintaa. Periaatteessa nämä kaksi tahoa ovat toistensa vihollisia, vaikka väliin mahtuukin monta välimuotoa. Modernimmat vampyyrit eivät välttämättä pyri elämään sovussa ihmisten kanssa kaihtamalla ihmisverta, mutta he ovat syystä tai toisesta valinneet tukevansa WA:ta ja tällöin erkaantuvat Neuvoston ajamista aatteista. Neuvoston ihanteille ihmismaailma on leikkikenttä, ravinnonlähde, joka on olemassa vain vampyyrien hyvinvoinnin vuoksi. Heille ihmisveri on arvokas, päivittäinen ravinnonlähde eivätkä he halua vaarantaa vampyyrimaailmaa yrittämällä muuttaa luonnollisia normeja lempeäksi yhteiseloksi, mikä puolestaan on WA:n yksi perusajatuksista. Vastakkainasettelu on olemassa kuitenkin myös siksi, miten McAveryiden suku on antanut tukensa WA:lle, jossa muutkin puhdasveriset suvut ovat asettuneet heidän taakseen. Neuvosto – myös perustajasuvut – tietenkin arvostavat suunnattomasti puhdasta verta, mutta sisäänrakennetusta hierarkiasta huolimatta he myös näkevät puhdasverisissä suuren uhan, joka estää heidän mahdollisuutensa ehdottomaan ylivaltaan vampyyrien keskuudessa.

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6334
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Opas vampyyrimaailmaan

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa