Matthew Carington-Avery

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Matthew Carington-Avery

Viesti kirjoittaja Maeri lähetetty Ti Loka 25, 2016 5:37 pm




Matthew Carington-Avery


“What is the point of being alive if you don't at least try to be something remarkable?”


Matthew Alistair Maximilian Ambrose Carington-Avery
Puhutellaan etunimellä, mutta esiintyy myös Maxina
17-vuotias, syntynyt 1. Toukokuuta
Mies, hetero, ei parisuhdetta
Day Class, tapakerho & miekkailukerho



CHARACTER
-- Itsenäinen ja rohkea, kokeilee mielellään uutta seuraamuksista välittämättä
-- Omaa hyvän itsetunnon ja saattaa olla rasittavuuteen asti itsevarma
-- Älykäs ja nopea oppimaan, mutta myös hyvä hankkiutumaan eroon epämieluisista tehtävistä
-- Hyvätapainen ja ystävällinen, yleiseltä käytökseltään herrasmiesmäinen
-- Tutummassa seurassa paljon räävittömämpi ja epäkohteliaampi
-- Toisinaan ajattelematon, ei ota huomioon muita
-- Suuttuessa omaa voimakkaan temperamentin; tavarat saavat varmasti kyytiä
-- Karismaattinen puhuja, hyvä manipuloimaan muita


Max on pienestä pitäen kasvatettu vahvasti siihen ajatusmaailmaan, ettei hänen paikkansa yhteiskunnassa ole vähempää kuin parhaimmistoa - eikä omaa asemaa ja paikkaa sosiaalisen ruokapyramidin huipulla täydy lainkaan väheksyä. Se mikä itselle kuuluu myös itsellä pidetään ja ilolla muille esitellään, turhaan vaatimattomaksi heittäytymättä; ylimystövanhempien esimerkki on tietysti muovannut nuorukaisen puheenparren hyvinkin säädylliseksi ja kohteliaaksi, mutta tarkkakorvaiset erottavat silti helposti kaiken proosan keskeltä sen, kuinka suuressa arvossa itseä ja omaa perhettä pidetään. Itsenäisyyteen Max on varttunut pienestä pitäen vietettyään elämänsä aikana erinäisiä hetkiä sisäoppilaitoksissa kohtalaisen kaukana kotoa, jossa kukaan ei ollut poikaa pälkähästä ulos puhumassa tai selkkauksilta suojelemassa, vaikka pelkkä puhelinsoitto monet ongelmat ratkoikin. Oma nahka on kuitenkin ollut lähinnä vuosien saatossa loistaviksi kehittyneiden puhelahjojen varassa ja on asiaa tietysti auttanut kiistaton charmikin, jonka nuorukainen onnistuu taikomaan esille silloin kun sitä eniten kaivataan.

Ensisilmäykseltä Max vaikuttaa juuri niin pinnalliselta kuin onkin; jokaiselle viikonpäivälle täytyy löytyä uuteen asuun sopiva henkilö käsipuolessa keikkumaan ja materiaalinen varallisuus miellyttää silmää enemmän kuin lupa ehkä olisi. Nuorukainen viettää miellään aikaa viehättävien ihmisten ja asioiden ympäröimänä eikä näe mitään syytä ryhtyä keskusteluun sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät hänen kuvaansa miellyttävästä täytä. Eihän kukaan vaatekaupassakaan ostaisi kangastekelettä, jota ei jollain tapaa silmää hiveleväksi koettaisi. Anteeksipyyntöjä ei useinkaan kuule täyteläisiltä huulilta ilmaan putoilevan ja vankkumaton itsevarmuus jatkuu aina ärsyttävyyteen saakka, jättämättä juuri varaa naarmuille, joita kiiltävään pintaan ei tunnu tulevan vahingossakaan - väärässä ei myönnetä olleen, eikä virheitä korjata ellei häntä syystä tai toisesta moiseen pakoteta. Itsekeskeisyys ei niinkään kumpua silkasta ilkeydestä tai suoranaisesta halusta loukata muita, mutta omaan asemaan on vartuttu niin vankasti nojaamaan, ettei hän toisinaan edes tiedosta käyttäytyvänsä kuin ylimielinen ja hemmoteltu kakara. Omanarvontunto on korkea eikä Max tunne vaatimattomuuden käsitettä juuri lainkaan, tuoden jatkuvasti varallisuuttaan ja yhteiskunnallista asemaansa esille jopa sitä itse huomaamatta. Parrasvalot ovat nuorukaiselle mieluinen paikka oli kyseessä sitten negatiivinen tai positiivinen valaistus - häpeää hän ei huomionhakuisesta käytöksestä tunne, varsinkaan mikäli sillä haluamansa saavuttaa ja katuu luultavasti vain jääneensä koskaan kiinni.

Lukuisista huonoista ominaisuuksistaan huolimatta Max on onnistunut lähes poikkeuksetta keräämään ympärilleen paljon ihmisiä, jotka nuorukaisen seuraan uudelleen ja uudelleen hakeutuvat. Luontevan karismansa ansiosta hän onkin ystävänä miellyttävä, ainakin isompien joukkojen ollessa kyseessä; nokkela tunneäly lukee helposti muiden eleitä ja ilmeitä, onnistuen usein iskemään oikeaan kohtaan saadakseen haluamansa reaktion aikaan. Mikään ylimalkainen suupaltti Max ei ole vaikka sanansa täydellisiin väleihin toistuvasti kykeneekin heittämään muita viihdyttääkseen ja omaa loisteliasta itsetuntoa kiillottaakseen, eikä hän kaipaa itselleen ensimmäistä sanaa - vain viimeisen. Kieltävät lauseet ja suorat käskyt eivät toimi nuorukaiseen ainakaan positiivisella tavalla, sillä vaikkei hän mikään kapinallinen olekaan, otetaan pienikin komentelu vastaan huonosti. Nuorukainen on niin tottunut toimimaan oman päänsä mukaan ja sekä tulemaan että menemään kuten itse mielii, ettei ymmärrä rajoitteita tai niiden tarkoitusta, saatikka kieltävää sanaa mikäli sellaisen kuulee. Vaikka Max kiiltokuvapoika omalla tavallaan onkin, ovat jokseenkin poissaolevat vanhemmat taanneet käytöksellään sen, ettei vapautta kerran maistanut mielellään takaisin tiukkojen sääntöjen alle asetu.

Kuuntelijaa ei Maxista saa hyvänäkään päivänä eikä nuorukainen jaksa keskittyä tarpeeksi kauaa kyetäkseen kunnolla toisten murheisiin samaistumaan - onhan hänellä omatkin pinnalliset ongelmansa. Toisaalta poika ei itsekään ole suuri avautuja; muiden surujen kasaaminen omille harteille ei kiinnosta ja vice versa. Tunteikkaaksikaan ei nuorukaista noin vain kutsuta herkkyydestä puhumattakaan; ainostaan tulinen termperamentti leimahtaa sisäisiä tuntemuksia ääneen huutamaan ja tällöin kannattaa kauemmas astahtaa, mikäli mielii iskuilta säästyä. Malttamattomuuden aiheuttama ärtymys ja ajoittainen ärähtely eivät ole mitään verrattuna siihen millaiseksi Max muovautuu kunnolla suuttuessaan - aggressiiviselta käytökseltä eivät säästy huonekalut eivätkä ihmiset, jos joku itsetuhoinen sielu joskus tielle sattuukin onnettomana astumaan. Toisinaan omaa kovakouraisuutta ei edes huomata mielipiteiden ja -tekojen sumentaessa mielen niin täysin, että nuorukainen menettää hallinnan kokonaan; mutta tunnetilasta napsahdetaan onneksi yleensä nopeasti takaisin maanpinnalle, kiukun laantuessa yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Suuremmalle yleisölle esiintyessään Max on erittäin hyväkäytöksinen ja kertakaikkisen hurmaava, mutta saattaa samaa aikaa suunnitella seuraavaa spektaakkeliaan silmät ilkikurisesti loistaen. Itselleen läheisiä ihmisiä kohtaan nuorukainen näyttäytyy helposti äkkipikaisempana ja kovasanaisempana, eikä säästele näitä mielipiteiltään tai ajatuksiltaan. Luotettavuus on hänen kohdallaan ehkä hieman häilyvä käsite, eihän poika jaksa edes kohtaamispaikkoihin ilmestyä sovittuna ajankohtana - salaisuuksia kyetään pitämään omana tietona niin kauan kuin salailu itseä hyödyttää, mutta vihje jos toinenkin saattaa silti huulilta ulos lipsahtaa ennen aikojaan.



PAST
-- Syntyi esikoiseksi Englannissa, Surreyn Weybridgessä
-- Perheessä on kaksi lasta Matthewin lisäksi; 15-vuotias Edmund ja 11-vuotias Rosie
-- Kiinteistöalalla merkittävää uraa luonut isä on vanhaa Englantilaista aatelissukua
-- Miljoonaperijä-äiti järjestää juhlia ja organisoi tapahtumia lähialueiden naisille
-- Ei ole läheinen kuin ehkä äitinsä kanssa, viettänyt paljon aikaa sisäoppilaitoksissa ja ulkomailla
-- Oli pienenä kotiopetuksessa, sittemmin siirtyi katoliseen sisäoppilaitokseen
-- Potkittu ulos kahdesta koulusta käytöksen vuoksi
-- Vietti kesänsä joko Espanjassa tai New Yorkissa, vain harvoin kotona
-- Passitettiin Willingtoniin Yhdysvalloissa sattuneen huumeskandaalin vuoksi


Aikoinaan kiinteistöalalle yrityksensä perustaa haaveillut Charles Carington sai tiukan ehdon unelmalleen varakkaan aatelisperheensä päältä, joka kaiken lopulta rahoitti; aikuisuuteen jo aikoja sitten astuneen miehen tuli avioitua, eikä kuka tahansa kelpaisi suvulle jatkajia takaamaan. Luonnollisesti vaikutusvaltainen isä sai nopeasti tahtonsa läpi järjestäen pojalleen varsin loisteliaan liiton vastikään miljoonaperinnön saaneen Katherine Averyn kanssa taaten samalla, etteivät suvun mittavat rahavarat pääsisi ehtymään - saati joutuisi kenen tahansa nousukiidokkaan hupakon käytettäviksi. Sovittu avioliitto ei alkanut järin ruusuisissa merkeissä eikä kaikkein hyväsydämisinkään henkilö olisi saattanut kuvailla sitä rakkaudeksi ensisilmäyksellä; vaikka Charlesin tiukat näkemykset eivät kohdanneet lainkaan Katherinen vapaampien kanssa, jostain riitaisan myrskyn keskeltä kumpusi silti lopulta orastava intohimo, joka ajoi parin läheisempiin väleihin. Hellänä ei aatelismiestä tunnettu, mutta pehmeyteen ei liioin tuore vaimokaan taipunut - joku ulkopuolinen olisi varmasti todennut liiton olevan jopa räjähdysherkkä, mikäli koskaan olisi saanut todistaa mitä suljettujen ovien sisäpuolella tapahtui. Kulissit olivat kuitenkin molemmille elintärkeitä ja siksi yksityiskohdat jäivät pimentoon uteliaimmilta, eikä vuoden päästä syntynyt esikoislapsi kertonut muusta kuin loisteliaasta elämästä, jota rakkauden täytyi varmasti värittää.

Matthew syntyi alkukesän kynnyksellä kuin lupauksena paremmasta tulevaisuudesta - poika osoittautui kuitenkin varsin vaikeaksi, kiukutellen milloin mistäkin ja pitäen tuoreita vanhempiaan hereillä silloinkin, kun mitään syytä moiseen ei olisi edes ollut. Kolikkilapsi rasitti jo alkujaan vaikeaa suhdetta, mutta aivan kuin tämä olisi ymmärtänyt kärsivällisyyden hitaan ehtymisen, rauhoittui itkuisuus juuri kun kaikesta toivosta oltiin jo vähällä luopua. Rauha palasi hulppeaan kartanoon Surreyn Weybridgessä ja voimansa kerännyt Katherine ihastui esikoiseensa erihyviksi, paapoen pienokaista siitä huolimatta, että palvelusväen oli ollut määrä lasta hoitaa ja kaitsea; sitä mitä talosta ei lapsukaisen tarpeisiin löytynyt ei myöskään tarvittu. Pilalle ei rikkauksiin ja yltäkylläisyyteen hukkuvaa lasta silti lellitty kiitos tiukan ja vaativan isän, joka ei kullannupulle suostunut kaikkea noin vain ojentamaan - asiat täytyi ansaita.

Charlesin ura oli alusta asti näyttänyt varsin nousujohdanteiselta eikä kellään ollut muuta kuin positiivista sanottavaa miehen liiketoiminnasta, joka laajeni vuosi vuodelta. Saattoi olla, että miehensä menestys sai Katherinen lopulta kaipaamaan uutta taaperoa käsivarsilleen tai ehkä naisen oma sisarettomuus alkoi mieltä kaihertaa, mutta tällöin jo parivuotias Maxia ei yhtä kaikki haluttu jättää ainokaiseksi jälkikasvuksi. Siitäkin huolimatta, että Charles vietti pitkiä päiviä muualla kuin kotona sai miljoonaperijä nopeasti tahtonsa läpi, eikä aikaakaan kun seuraava poikalapsi syntyi siunaamaan maailmaa olemassaolollaan. Edmund oli oikea auringonpaisteen pilkahdus, aina yhtä hymyä ja täynnä iloisuutta, eikä kiukutteleva Max kokenut uutta tulokasta muuna kuin kilpailijana - joka valitettavan usein myös sai molempien vanhempien jakamattoman huomion. Vielä nykyäänkään eivät veljesten välit ole järin lämpimiksi muuttuneet, mutta olosuhteet ovat myös omalta osaltaan ajaneet heitä erilleen täysin vastakkaisten luonteiden lisäksi; perheeseen syntyi vielä kolmas lapsi Matthewin ollessa kuuden vanha, mutta sisareen ei juuri ehditty tutustua kotiopetuksen vaihtuessa äkisti uudenlaisiin kuvioihin.

Uskonnollisuus oli aina värittänyt Charlesin elämää jollain tasolla ja vaikka mies ei mikään kiihkouskovainen ollutkaan, vaati hän perheeltään vakituisia vierailuja kirkossa - ja lopulta myös passitti Maxin hienoon katolilaiseen sisäoppilaitokseen kotiopettajattaren äkisti lopetettua työnsä (nimeltämainitsemattomasta syystä). Tällöin ei poika vielä liiemmin uskonnosta piitannut, pitäen sitä vain osana tavallista arkea ruokarukousten ja jumalanpalvelusten muodossa, mutta jos hänessä oli jokin pieni uskovainen elänytkin, kuoli kaikki hartaus sydämestä uudessa opinahjossa varsin nopeasti. Pieni riiviö oli Max aina ollut, mutta koulu toi luonteeseen aivan uudenlaisia ulottuvuuksia; opettajien suosikiksi ei nuorukainen tietään luovinut vaan onnistui suututtamaan työntekijän toisensa jälkeen kunnes rehtorille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lähettää lapsi takaisin sinne mistä tämä oli tullutkin. Koulusta potkittu villikko ei pahoillaan menetyksestä ollut, mutta sai kyllä tuta nahoissaan isänsä raivon - eivätkä äidin hellät ja lohduttavat sanat saaneet miestä kohtaan noussutta uhmakkuutta lainkaan laantumaan. Seuraava yksityiskoulu löytyi lähempää ja tällä kertaa ilman uskonnollista elementtiä Charlesin lahjoitettua mittavan summan koulun käyttöön sitä vastaan, että Max otettaisiin sisään kesken lukukauden. Yksinäinen tai hyljeksitty ei nuorukainen koskaan käytöksestään huolimatta ollut vaan löysi kerta toisensa jälkeen ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä, kuuluen poikkeuksetta suosituimpiin porukoihin; luultavasti rahalla oli sen kanssa enemmän tekemistä kuin poika koskaan itse edes tajusi, eikä hänellä suosiosta huolimatta ollut montaa sydänystävää.

Murrosikään saakka vartuttuaan ei Max juuri ollut rauhoittunut, päinvastoin. Kotona ei nuorikko aikaansa juuri viettänyt koulun viedessä aikaa, sillä vaikka kaikkein ahkerimmasta opiskelijasta ei ollutkaan kyse, ei nuorukainen täysi typerys ollut - suurin osa älykkyydestä tuntui vain suuntautuneen kaikkiin muihin mahdollisiin asioihin. Kesät perheen esikoinen vietti matkustellen ja toisinaan auringonpaisteesta nautittiin perheen hulppealla huvilalla Espanjassa, toisinaan taas meren takana Yhdysvalloissa. Perheen välit isänpuoleiseen sukuun ovat aina olleet varsin läheiset ja yhteyksissä pysyttiin tasaisen tiiviisti, eikä siis ihmekään, että Max lähetettiin silloin tällöin pois silmistä setänsä luokse New Yorkiin, jossa hän sai pitää seuraa vuotta nuoremmalle serkulleen Harperille. Serkukset olivat nähneet toisiaan pienestä saakka suvun lukuisissa juhlissa ja isosiän järjestämissä kokoontumisissa, mutta välit lähenivät vasta vanhemmalla iällä - aluksi tyttöä pidettiin lähinnä riippakivenä nilkassa, mutta nopeasti opittiin tämän tietävän kaikki parhaat paikat suurkaupungissa, olihan neito siellä lähes koko ikänsä elänyt.

Huumeisiin oli ensimmäistä kertaa sekaannuttu jo Englannin maaperällä, mutta harmittomasta pilvenpoltosta siirryttiin nopeasti vahvempiin aineisiin juhlimisen ja alkoholin astuessa voimakkaammin kuvaan; miljardööriperheen esikoisena ei Maxilla luonnollisesti ollut ongelmia maksaa diilereille tai ystävän ystäville tavarasta ja samalla myös vaitiolosta. Huolimatta kaikesta nälvimisestä ja ajoittaisesta riitelystä, kehittyi serkussuhde Harperiin paljon läheisempään suuntaan kaksikon karatessa yhdessä suurkaupungin yöelämän sykkeeseen - toisten salaisuudet pidettiin omana tietona ja ystävää autettiin hädässä, jos tilanne sitä vaati. Iloisen rappiolliselle elämälle tuli kuitenkin karu lopetus kaksikon päädyttyä eräänä iltana kotibileisiin, jotka nimettömän vihjeen ansiosta ratsattiin varsin mehukkain seuraamuksin; yö vietettiin tyylikkäästi poliisin sellissä. Juhlapaikalta oli myös löydetty tajuton nuorukainen, joka sairaalahoitoon siirtämisestä huolimatta ei näyttänyt heräävän koomastaan, eikä seikka luonnollisesti vaikuttanut tapahtumiin ainakaan positiivisella tavalla. Kotona Englannissa oli Charles vähällä tukehtua aamukahviinsa lehtien otsikoiden kertoessa oman väritetyn tarinansa siitä, kuinka milardööriperheen hulttiopoika oli pidätetty osallisena epäiltyyn huumaisainerikokseen ja mahdolliseen pahoinpitelyyn - eikä aikaakaan kun Max oli maksettu vapaaksi, työnnetty yksityiskoneeseen ja lennätetty takaisin Englantiin.

Skandaali oli ehtinyt aiheuttaa jo jonkin verran vahinkoa liiketoiminnalle ja yllättäen vastaanotto kotipuolessa oli kaikkea muuta kuin lämmin ja rakastava. Koko suku oli tuntunut kerääntyneen koolle pohtimaan parasta mahdollista tapaa saada tapahtunut lakaistua maton alle nopeasti, ja kaiken harkinnan päätteeksi molemmat syylliset päätettiin kuskata kauas uteliaiden silmien alta aina Willingtonin Akatemiaan saakka oppimaan kurinalaisuutta ja ennen kaikkea pysymään kaukana suurkaupunkien haitoista.


RELATIONSHIPS
Elämä Carington-Averyjen ylimalkaisella huvilalla oli ehkä ulospäin loisteliasta, olihan perheellä varaa ja valtaa, mutta raha tai miellyttävä näkymä takapihan golfkentälle ei silti muovannut jäsenten välille vankkumatonta sidettä. Charles Carington ja Katherine Avery eivät ole koskaan olleet erityisen sydämellisissä väleissä vaikka saman sängyn aikoinaan jakoivat ja häävalat toisilleen lausuivat - isä keskittyy markkinointiyrityksensä laajentamiseen, äiti puolestaan yhteisön muiden naisten viihdyttämiseen milloin minkäkinlaisilla kesteillä ja kutsuilla. Välit Charlesiin ovat lähinnä muodolliset, eikä Max koe tuntevansa miestä erityisen hyvin; Katherine on kaikessa vapaamielisyydessään ailahtelevainen, mutta osallistuu lastensa elämään enemmän kuin matkustava ja työhönsä rakastunut miehensä.

Sisarukset ovat aivan yhtä tuntemattomia toisilleen kuin vanhemmatkin. Vain paria vuotta nuorempi Edmund oli alusta asti äidin silmäterä osoittauduttuaan monin verroin helpommaksi lapseksi kuin esikoispoika, eikä Max ole koskaan päässyt kunnolla yli syrjäytyneestä asemastaan. Yllättäen veljesten välille ei siis muodostunut rakastavaa taikka hoivaavaa suhdetta, eivätkä he vietä keskenään aikaa kuin pakollisista syistä tai muodon vuoksi. Perheen nuorimmainen, pieni pisamanaamainen ja punatukkainen Rosie tulee ehkä parhaiten sisaruksien ja vanhempien kanssa toimeen, mutta tyttö omistaa saman leiskuvan temperamentin kuin Max eikä siksi paistattele säikyvimmässä valokeilassa. Maxin suku on varsin mittava eteenkin Caringtonien puolelta ja Charlien sisarukset pitävät keskenään tiuhaan tahtiin yhteyttä puhumattakaan isoisästä, joka hallitsee koko sirkusta mittaamattomilla rahavaroillaan ja antaa viimeisen sanan jokaiseen liikkeeseen. Nuorukaisella on siis serkuksia aivan riittämiin ja vaikka heistä kaikkia ei olekaan niin usein nähty, on osaan varttunut paljon tiiviimpi kiintymyssuhde kuin omiin perheenjäseniin.

Seurustelusuhteisiin Max ei ole itseään liiemmin työntänyt, eikä nuorukaisella ole kokemusta kuin parista vakavammin otettavasta suhteesta, joista kumpikaan ei kestänyt puolta vuotta pidempään. Niitä ennen, jälkeen ja väliin on mahtunut useampikin mitätön säätö ja käsipuolenkoriste, mutta suurta ihastusta tai rakkautta ei poika ole kokenut vaihdettuaan koulusta toiseen ja vietettyään kaikki kesänsä jossain muualla kuin Englannissa.



LOOKS
-- Pituutta on kertynyt 179cm, varreltaan hoikka joskin jäntevä
-- Iholtaan vaaleahko, mutta ruskettuu voimakkaasti auringossa
-- Hiukset ovat mustat ja sivuilta siistin lyhyiksi leikatut, päältä hieman pidemmät
-- Silmien väri on syvän sininen, vaalentuen aavistuksen kohti pupillia
-- Pienehkö venytyskoru vasemmassa korvassa ja rustokoru oikeassa
-- Niskaan hiusrajan tuntumaan on tatuoitu pieni kruunu; muita tatuointeja ei ole
-- Pukeutuu poikkeuksetta kalliisiin ja tyylikkäisiin merkkivaatteisiin


Perusenglantilaiset piirteet ovat muovautuneet varsin selväksi osaksi Maxin ulkonäköä ja ilman useita etelän auringossa vietettyjä lomia olisi nuorukainen varmasti yhtä kalvakka kuin kansalaistoverinsakin. Vähistäkin säteistä ruskettuva iho kuitenkin säilyttää värinsä varsin mallikkaasti ja nuorukaisesta huomaa matkustelun tuoman raikkaan tuulahduksen helposti. Keho ei atleettisuuden piirteitä liiemmin kuvasta, mutta solakkana on varsi pysynyt liikkuvaisen luonteen ja varmasti hyvien geenienkin vuoksi - perusjäntevyyttä löytyy miellyttävyyteen saakka, eikä Matthew ole jäänyt siksi mitäänsanomattomaksi kukkakepiksi jollainen joskus nuorempana oli. Pituutta nuorukaiselle on kertynyt kohtalaisesti, mutta turhan korkealta ei maailmaa silti katsella; 179 senttimetriä takaa Maxille paikan perheen toiseksi pisimpänä heti isänsä jälkeen. Kasvojen piirteet ovat kohtalaisen vahvat ja kulmikkaat, tehden nuorukaisesta jopa erikoisen ja jollain tasolla mieleenpainuvan ilmestyksen; nenä on leveähkö ja aavistuksen kaartuva, suu puolestaan pieni huulten lähennellessä silti täyteläisyyttä hyvin erottuvaa amorinkaarta unohtamatta.

Hiusten luonnollinen väri on musta, eikä se ole siitä vuosien saatossa muuksi kertaakaan muuttunut; suortuvat ovat kuritonta sorttia ja asettuvat luonnostaan hallitsemattomaksi kaaokseksi, joka jonkin kummallisen siunauksen kautta näyttää yleensä hyvältä paria huonoa hiuspäivää lukuunottamatta. Hiukset on leikattu niskasta lyhyelle sängelle, mutta ne pitenevät päälakea päin - pidemmiksi jätetyt suortuvat harotaan eteenpäin jonkinlaiseksi otsatukaksi, joka tosin sojottaa sotkuisena suuntaan jos toiseenkin. Kasvojen sivuille on myös jätetty aavistuksen pidempää hiusta korvia peittämään ja muutoin kuontalo on mallikkaasti muodossaan. Sama tummuus jatkuu paksuissa, mustissa kulmissa jotka luovat jyrkkiin piirteisiin lisää kulmikkuutta; silmät puolestaan ovat pieni välähdys väriä syvässä kirkkaassa sinisyydessään, ja koko komeutta reunustaa tumma ja tuuhea ripsiverho. Turhan ilmeikäs ei Max kasvoiltaan ole eikä kovin moni häntä varmasti helposti lähestyttäväksi luonnehtisi jokseenkin voimakkaan ja itsetietoisen olemuksen vuoksi, puhumattakaan turhan vakavaan viivaan piirtyneitä huulia. Nuorukaiselta löytyy kyllä omanlaistaan pilkettä silmäkulmasta, mutta vahva ja hallittu kokonaisuus saa ehkä muissa aikaan enemmän epäröintiä kuin uskaliaisuutta.

Muodin suhteen Matthew on jopa intohimoinen, eikä suostu verhoamaan kehoaan millä tahansa kangaskappaleella. Merkkitietoisuus ja brändiuskollisuus heijastuvat lähes kaikesta ja nuorukainen on hyvin tarkka asujensa kokonaisuuksista; käytännöllisyys, rentous ja tyyli kulkevat käsikädessä, mutta jos jostakin on tingittävä, ei käytännöllisyyttä arvosteta taivaisiin saakka. Max mieluummin näyttää hyvältä kuin tuntee olonsa hyväksi, mutta ideaalia olisi tietysti molempien yhdistäminen. Väriskaalaltaan pohatta on vaiheleva vaikka tummat sävyt ehkä silmää enemmän hivelevätkin - korostevärien hillitty käyttö on tuttua, eikä nuorukainen pelkää käyttää räikeitäkin yksittäisiä asusteita tuodakseen tyyliinsä lisää särmää. Pukeutuminen on hyvin tilannekeskeistä ja siinä missä Max käyttää kotona pyöriessään v-kauluksisia neuleita, suoria housuja ja toppaliivejä vedotakseen vanhoillisiin sukulaisiinsa, saattaa hän pukeutua omalla ajallaan täysin päinvastaisiin vaatteisiin. Nahkatakkia poika tuntuu ehkä hivenen vierastavan ja kietoo viileällä säällä itsensä mielummin esimerkiksi pilottitakkiin taikka tuttuun ja turvalliseen villakankaaseen. Paidat ovat vain hyvin harvoin hihattomia eikä omaa vartaloa yritetä turhaan tuoda esille liian syvään uurretuin kaula-aukoin, olisihan moinen täysin hyvän maun vastaista - ja täysin turhaa, saahan hän haluamansa huomion muutenkin. Kauluspaidat ovat osoittautuneet myös kohtalaisen mielekkäksi, sillä niistä saa hyvinkin rentoja asukokonaisuuksia kravaatin puuttuessa kokonaan.

Lieko kiittäminen vain merkkivaatteita, mutta Max tuntuu onnistuvan näyttämään edustuskelpoiselta jopa aivan tavanomaisessa valkoisessa t-paidassa ja tummissa, siisteissä housuissa tarvitsematta sen ihmeempiä asusteita kaiken kruunuksi. Jos nuorukainen kuitenkin asusteita retkahtaa käyttämään, ovat ne usein kalliita merkkikelloja taikka huomaamattomia, mutta siistejä kaulakoruja - ja ehkä jopa sormuksia. Hattuja nuorukainen käyttää vain hyvin harvoin mikäli tilaisuus sitä vaatii, eivätkä huivitkaan löydä tietään kaulan ympärille kuin vasta kylmien kelien saavuttua.

Liiaksi ei omaa ihoa ole rei’itetty tai tatuoitu, mutta molempaa sorttia löytyy ainakin yksin kappalein. Vasenta korvaa koristaa suhteellisen huomaamattomissa raameissa pidetty venytyskoru, jota Max vaihtelee asuun sopivaksi; oikeasta korvasta löytyy puolestaan pieni rustokoru, joka jää yleensä tummien suortuvien alle piiloon. Ainokainen tatuointi puolestaan sijaitsee niskassa juuri hiusrajan tuntumassa ja esittää tummalla musteella piirrettyä kruunua kuin eräänlaisena esityksenä omista aatelisjuurista ja loisteliaasta sukutaustasta. Pröystäilijän vikaa nuorukaisessa on aina ollut, eikä hänet tuntevia varmasti edes yllätä moinen yksityiskohta - tatuointi ei ole turhan suuri taikka silmäänpistävä, mutta erottuu silti edukseen mikäli ylävartaloa peittää vain tavanomainen kaulukseton paita.



EXTRAS
-- Vihaa väännöksiä etunimestään, Mattyn ollessa listan kärkipäässä
-- Harrastaa kaikenlaista aina hevospoolosta ammuntaan, muttei silti ole mikään urheilullisuuden perikuva
-- Puhuu kohtalaisesti espanjaa vietettyään monet kesät perheen huvilalla
-- Polttaa ihan mitä tahansa ja juo rankalla kädellä
-- Sekaantunut huumeisiin useamman kerran, mutta pysyttelee kaukana suonensisäisistä aineista
-- Ei ole lainkaan musikaalinen, eikä juuri kuuntele musiikkia vapaa-ajallaan ellei juhlia lasketa


Viimeinen muokkaaja, Maeri pvm Ke Loka 26, 2016 10:37 pm, muokattu 2 kertaa

_________________

Hand over heart, I'm praying that I'm gonna make it out alive
avatar
Maeri
Mode

Viestien lukumäärä : 1167
Join date : 10.09.2013
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Pelit

Viesti kirjoittaja Maeri lähetetty Ke Loka 26, 2016 8:53 pm

Uusimmat pelit ylinnä


Vain yksi luku monista luvuista
Abby & Ay | 3.11.2013 | Kesken

Ingrid & Pepita | 29.10.2013 | Kesken

Honey & Ande | 29.10.2013 | Valmis

You're the king baby and I'm the queen
Harper & Flowy | 28.10.2013 | Kesken

It's about me and not about you
Pikapeli | 24.10.2013 | Valmis


Viimeinen muokkaaja, Maeri pvm To Marras 02, 2017 2:35 pm, muokattu 3 kertaa

_________________

Hand over heart, I'm praying that I'm gonna make it out alive
avatar
Maeri
Mode

Viestien lukumäärä : 1167
Join date : 10.09.2013
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Matthew Carington-Avery

Viesti kirjoittaja Maeri lähetetty Pe Loka 06, 2017 6:42 pm

Tavatut
Harper Carrington, Honey Yates, Abby, Misha Kaminska, Kenzie O'Shanahan, Ingrid Winterwood

Sukulaiset
Harper Carrington (serkku)

_________________

Hand over heart, I'm praying that I'm gonna make it out alive
avatar
Maeri
Mode

Viestien lukumäärä : 1167
Join date : 10.09.2013
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Matthew Carington-Avery

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa