Harper Carington

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Harper Carington

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty Ma Helmi 20, 2017 12:09 am

..........

“If you want to be a doormat you have to lay yourself down first.”

..........

Harper Chelsea Quinn Carington
16v. | 08.02.1997 Iso-Britannia | newyorker
nainen | sinkku | hetero
päiväluokka  | ratsastus-, tanssi- ja tapakerho

..........



...........

Ulkonäkö

Hyvin usein Harperia kuvaillaan enemmän nuoreksi kaunottareksi kuin tavanomaisen nätiksi, eikä hänen ulkoisessa olemuksessaan juuri löydy silmiinpistäviä säröjä. Kasvonpiirteet ovat sopusuhtaiset, herkät ja miellyttävät. Luusto kuultaa hennosti ihon alta jättäen kuitenkin enemmän pehmeän kuin terävän vaikutelman. Poskipäät eivät ole erityisen korkeat eivätkä piirteet jyrkät; kasvot ovat kuitenkin enemmän kapeahkot kuin järin pyöreät. Nenä on pienehkö, aavistuksen kaartuva ja kasvoihin suhteutettuna sopusointuinen. Huulet ovat linjakkaat ja täyteläiset, mutta amorinkaari ei ole erityisen jyrkkä, lähinnä kevyen kaareva. Iho on tasaisen vaaleahko, mutta hennosta rusketuksesta pidetään kiinni synkkinäkin talvikuukausina; ihosta pidetään ylipäätään hyvää huolta, ja mikäli pieniä ongelmakohtia olisikin olemassa, pyritään virheet piilottamaan huolellisesti.

Luonnostaan neidon väritys on melko tummaa ja tämä näkyy runsaana luonnollisena värikylläisyytenä niin silmäripsissä kuin kulmakarvoissa. Silmät niin ikään ovat tummahkot, pehmeän pähkinänruskeat ja vivahteikkaat. Huolimatta tummista piirteistä Harper ehostaa silmiään mustalla mascaralla käyttäen yleensä myös tekoripsiä volyymia lisäämään. Kulmakarvat saavat osakseen toisinaan näyttävän muotoilun, mutta ilman meikkiäkin ne ovat luonnostaan tummat, siistit ja runsaat. Kasvoja kehystävät hiukset vaihtavat mallia kuin väriäkin harvinaisen usein, mutta tällä hetkellä suortuvat hipovat juuri ja juuri olkapäitä. Runsaat ja tuuheat hiukset ovat suorat, varsin räväkästi liukuvärillä vaalennetut; latvoista suunnilleen silmien tietämille sävy on kylmähkön vaalea muuttuen tyveä myöden hyvinkin mustanruskeaksi. Hiuksia pidetään yleensä yksinkertaisesti auki. Erikoiset kampaukset jätetään mieluusti juhlatilanteisiin, mutta sen sijaan toisinaan neito mielellään kihartaa latvojaan hennoille laineille halutessaan vaihtelua.

Tanssijan notkeus näkyy hoikan sensuellista varresta, jota ryhdikkäästi aina kannatellaan. Linnunluinen Harper ei ole kaikessa hoikkuudessaan, ja vaikka kapea sirous vartaloa määrittääkin, on keho pitkäaikaisen liikunnallisuuden vahvistama, joskin solakka. Muodokkaaksi häntä ei voi sanoa, mutta tyttömäinen vartalo ehdottomasti on eikä Harper kainostele pieniä ulkoisia apuja täydentämään vartalonsa muotoja. Pituutta neidolle on kertynyt 167cm, ja hyvin usein lisäsenttejä kerätään korkeahkoillakin koroilla, vaikka yhtä usein hän käyttääkin mielellään myös matalia pohjia.

Muotia seuraavana ja siitä kiinnostuneena neito pitää pukeutumista erityisen tärkeänä asiana. Suoraan uusimpia trendejä harvoin kopioidaan orjallisesti muotiviikkojen sykkeistä, vaan sovitetaan hyvällä maulla ja harkinnalla omaan tyyliin sopivaksi. Yleisesti ottaen Harperin tyyliä voisi kuvailla tyttömäiseksi (classy & chic) ja yläluokkaiseksi, mutta hameiden ja mekkojen ohella hän suosii mielellään myös farkkuja ja muita housuja. Pukeutumisessa näkyy niin ikään tytön nuoruus; klassisten valintojen ohella neito pukeutuu ikäisensä näköiseksi eikä siksi kaihda hullunkurisia vaatekokeiluja. Paljasta pintaa ei kauhistella ja värejä kuin tyylejäkin yhdistellään mieluusti, siinä missä usein yksinkertaisuus on varsin kaunista. Mitään erityistä tavaramerkkiä Harperilla ei ole, mutta vaatteet ovat lähestulkoon aina laadukkaita, yleensä vielä tunnetumpaa merkkiä. Koruja ja asusteita käytetään päivittäin, ja meikki on aina tilanteeseen kuin asuunkin sopivaa, joskin lähes poikkeuksetta hyvin runsasta. Yleensä Harper meikkaa silmänsä hyvin tummiksi eikä kainostele korostaa kasvojensa linjoja; värimaailma vaihtelee asusta ja tilanteesta riippuen, mutta itsensä ehostuksessa suositaan mielellään yksinkertaisia ja vahvoja värejä, jotka tuovat luonnollisen värimaailman sekä hänen parhaat puolensa hyvin esiin. Tatuointeja Harperilla ei vielä ole, mutta napakorun ohella hänellä on kummassakin korvalehdessä kolme lävistystä. Ihomaaleja ja -koruja käytetään paljon, ja Harper käyttää usein vaihtuvia rakennekynsiä tai vähintään huomiota herättävää geelilakkaa.

..........

“No one forgets the truth; they just get better at lying.”

..........

Luonne

Siinä missä ulkoisesti Harper on päästä varpaisiin kuin jaloin, sädehtivin timantti, ei sisin ole samaa kauneutta ja ylväyttä liioin osakseen saanut. Eliittineito on juuri sellainen kuin ulospäin saattaakin näyttää: vahva, itsetietoinen, häpeilemätön ja vaativa. Pinnallisuus on enemmän elämäntapa kuin piirre, eikä kaiken saaneena ole koskaan ollut syytä tyytyä vähään, saati olla ainakaan taistelematta verisesti siitä, mikä itselle kiistatta kuuluu. Usko omaan itseensä on Harperilla aina ollut vahva, ja vaikka enemmän neito edustaa tervettä itseluottamusta kuin suunnatonta narsismia, ei ole syytä väittää tytön olevan pohjimmiltaan erityisen ajattelevainen muita kohtaan. Elämä on kuitenkin vain pelikenttä, jossa jokainen pyrkii mahdollisimman parhaaseen lopputulokseen, eikä Harper todellakaan tee asiassa poikkeusta. Hän ei koe olevansa vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään, ja kukapa hänen onnensa puolesta taistelisi, ellei hän itse?

Huolimatta selkeistä varoitusmerkeistä, joita merkkivaatteisiin sonnustautunut hartioillaan kantaa, ei Harper kuitenkaan ole heti ensikohtaamiselta lähtien mitenkään vastenmielinen. Päinvastoin hän on äärimmäisen eläväinen, huumorintajuinen ja sosiaalinen, ja kaikin mahdollisin tavoin ulospäinsuuntautunut. Mitään ei kaihdeta eikä häpeillä, ja vaikkei kukaan muu uskaltaisi poskia kuumottavaa juorua ääneen sanoa, on Harper juuri se, joka kertoo aristellun salaisuuden kovaan äänen vailla ainuttakaan epäröivää tavua. Nauru – teennäinen tai aito – herkistää suupieliä usein hymyyn eikä sanailu hyvässä kuin pahassa tuota pienintäkään ongelmaa. Terävä mieli ja kieli eivät suinkaan aina oikeuksiinsa pääse, mutta kumpaakin osataan käyttää monissa tilanteissa, oli sitten kyse vastustajan totaalisesta nöyryyttämisestä tai ainoastaan makeimmasta palveluspyynnöstä. Harvemmin neito kokonaan sanattomaksi jää, vaikka toki on tilanteita, joissa Harper joutuu nielemään karvaan tappionsa. Tällöin haavat nuollaan mielellään katseilta piilossa, uuteen sotaan valmistautuen eheämpänä kuin koskaan, taisteluarpia ylpeänä kantaen kostonkiilto silmissään.

Äärimmäisen kunnianhimoisena ja kilpailuhenkisenä neito on ensinnäkin tottunut saamaan haluamansa, mutta samalla hän on valmis näkemään vaivaa saavutuksiensa eteen. Ehkä joskus asiat saattavat tulla hopeatarjottimella sormia napsauttamalla, muttei Harper ole koskaan olettanut saavansa kaikkea tyystin ilmaiseksi. Pienet uhraukset kuuluvat elämään, ja joskus pettymyksiäkin on kohdattava – niistä ei vaan saa lannistua. Harper onkin äärimmäisen sisukas ja kärsivällinen mitä tulee moneen asiaan. Hän ei myöskään polta päreitään niin nopeasti kuin voisi luulla, ja vaikkei hän ota luonnollisesti häviötä useinkaan järin rakentavasti, suhtautuu neito asioihin yleensä realistisesti ja laskelmoivasti. Itseään kohtaan hän on kaikkein ankarin – varsin kliseisesti itsensä pahin vihollinen – mutta useimmiten nuo raastavimmat itsetutkiskelun hetket suoritetaan omassa rauhassa. Harper pyrkii suurimmaksi osaksi säilyttämään aina kasvonsa, vaati se sitten ripauksen nöyryyttä tai suoranaista kieroutta. Mitään kulissia hän ei pidä pystyssä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta luonnollisesti ainoastaan muiden salaisuuksilla, ongelmilla ja heikkouksilla mässäillään – omat viat ja arvet tulee pysyä piilossa, ellei omista heikkouksista ole kiistatonta hyötyä käsillä olevassa tilanteessa.

Vaikka Harper on kiistatta pinnallinen, hän antaa usein asioille enemmän merkitystä kuin ulospäin näyttää. Ihmisiin ja asioihin hän kiintyy lopulta aika harvoin niin syvästi, etteikö mikään olisi korvattavissa, mutta kaikesta kylmäkiskoisuudestaan huolimatta hän kaipaa kuitenkin läheisyyttä ja muiden seuraa varsin kiivaasti. Kaverisuhteet ovat toki usein vain pintapuolisia, käytännöllisiä ja kepeitä, joskaan lähempi tutustuminen ei ole mahdottomuus. Harper ei kuitenkaan jaa aitoja tunteitaan helposti – niitä syvimpiä, jotka toisille luottamuksesta ja rakkaudesta kielivät -  ei edes herkistyessään. Haavoittumaton hän ei silti suinkaan ole, kunhan suojaa itseään mieluusti mitä monimutkaisimmilla mekanismeilla sen valitettavan tosiasian lisäksi, ettei neidolla yleensä ole pienintäkään aavistusta siitä, mitä hänen sydämensä todella pitäisi haluta. Omat heikkoudet osataan nopeasti peilata muihin, ja näin ollen Harper onkin taitava kaatamaan syyt usein muiden niskoille. Usein hän myös tunnistaa nopeasti ihmisten heikot kohdat ja käyttää niitä surutta hyväkseen – eikä edes aina vain omaa etua tavoitellakseen. Tunteelliseksi häntä ei voi kuvailla, mutta toki hän tuntee samoja tunteita kuin muutkin, vaikka ne pyritäänkin peittämään ja hallitsemaan hyvin monissa tilanteissa.

Ystävänä Harper on lojaali niin kauan kuin ystävyys sitä vaatii. Selkään puukottaminen ei ole ongelma, eikä keinoja kaihdeta pettymyksen edessä. Hyvissä väleissä neidon kanssa kannattaa pysyä, ja useimmiten siihen ei ole lähtökohtaisesti suuria esteitä. Harper valitsee mieluusti seuransa itse, muttei hän takerru liiaksi muiden pieniin kuin suuriinkaan vikoihin, ellei kyseinen ihminen suorastaan kerjää henkistä selkäsaunaa. Todellinen ystävyys vaatisi toki jo enemmän kuin pelkästään saman musiikkimaun ja huumorintajun, mutta kuten todettu, Harper antaa paljon anteeksi eikä neito itsekään missään tapauksessa ole vastenmielistä seuraa. Kiistaton suorasukaisuus saattaa ärsyttää monia, mutta vuosien varrella lähettyville on kerääntynyt paljon ystäviä, jotka tekisivät mitä vain saadakseen pysyä Harperin suosiossa; saavathan ystävät täyden tuen elämän kaikilla osa-alueilla. Siinä missä Harper toki ajattelee ensisijaisesti vain itseään, on hän valmis likaamaan kätensä myös muiden puolesta. Hyvää hyvyyttään hän harvoin asioita tekee, mutta on parempi olla pidetty ja arvostettu kuin julkisesti inhottu – vastapalveluksethan niitä parhaita palveluksia yleensä ovat. Mielipiteitä Manhattanin kasvatista on taatusti moneen junaan, mutta pääasiassa Harperin sosiaalinen status on kaikista nurjista puolista huolimatta yleensä korkea; suosittu eliittineito, jolla on valtaa vaikuttaa moniin asioihin. Pelätty tai rakastettu – hän pyrkii olemaan hitusen kumpaakin tehden varsin nopeasti selväksi, mihin kastiin hän ihmiset omissa silmissään arvottaa, ja mihin joukkoon kannattaa pyrkiä, jos haluaa pysyä poissa ongelmista.

Harper on enemmän yksinäinen susi kuin kuningatar oman parvensa keskellä. Ilman ystäviä ihminen ei kuitenkaan ole mitään tai ketään, ja sama pätee hyvinkin parisuhdestatukseen. Aidon rakkauden perässä neito ei juokse, mutta toki poikaystävältä odotetaan muutakin kuin vain teräksisiä vatsalihaksia ja säihkyvää hymyä, saati isän lihavaa lompakkoa. Ystäviä kohtaan ollaan aina oltu armeliaampia, eikä Harper kaikessa terävässä huomiointikyvyssään aina välitä, millaisia paheita tai hyveitä läheiset omistavat. Inhottavaakin ihmistä siedetään, autetaan ja lohdutetaan, siinä missä oikealle ystävälle selkä kääntyy, jos tarve on. Harperin puolustukseksi on kuitenkin sanottava, ettei juonittelevinkaan sopukka sydämessä tahdo pahaa kaikille, saati kaiken aikaa; draamasta ehkä nautitaan enemmän kuin sallittua olisi, mutta ennen kaikkea neito nauttii hauskanpidosta, vallasta ja luottamuksesta, eikä todellakaan lähde sotimaan ilman selkeää syytä. Manipulointi saattaa olla hänen valttikorttinsa, muttei se suinkaan tarkoita, ettei Harperilla saattaisi myös olla aitoja, pyyteettömiä ja hyviä pyrkimyksiä.

Lyhyesti tiivistettynä, Harper on ulospäinsuuntautunut, puhelias, itsevarma, naurava ja rohkea, eikä arkaile lausua mielipidettään ääneen. Juonittelu kaikkine variaatioineen on hänelle tuttua, eikä hän kavahda pienestä. Kohteliaisuuksia tipahtelee huulille säännöllisesti, muttei iva saati suora moite ole harvinainen näky silloin kun vastapuoli pienen näpäytyksen ansaitsee. Harper on joko ystävä, vihollinen tai surutta sekoitus kumpaakin – ja vastapuolta kohdellaan sen mukaan.

..........


”I admire the way we can lie, putting reason on our side.”


..........

Menneisyys

Caringtonin suku kuuluu vanhaan brittiläiseen aristokratiaan, joka aateliston notkahduksenkin jälkeen säilytti oman asemansa yhtenä vanhan rahan mahtisukuna. Omaisuutta, vaikutusvaltaa kuin velvollisuuksiakaan ei puuttunut suvun ydinperheeltä, josta Grant Carington ponkaisi kohti omaa, varsin tuottoisaa uraansa. Villikon maineesta tunnettu Grant seurasi suvun suurmiesten jalanjäljissä Oxfordiin, ennen kuin lähti omien vaistojensa johdattelemana sijoitusmaailman syövereihin päätyen lopulta finanssialan sisäpiiriin. Huvittelun ja miljoonien tahkoamisen ohella mies meni jo nuorena naimisiin tuttavaperheen perijättären kanssa, sai kaksi poikaa, tapasi uusia ja kiinnostavampia ihmisiä, ja erosi lopulta kymmenen vuoden avioliiton jälkeen vaimostaan jäätyään verekseltään kiinni pettämisestä.

Harper syntyi Surreyssa, Iso-Britanniassa vasta Grantin toiseen pidempiaikaiseen suhteeseen. Vielä naimisissa ollessaan Grant alkoi tapailla englanninslovenialaista balettitanssija Anais Novákia, joka oli alun perin ollut syy ensimmäisen avioliiton rikkoutumiseen. Pari herätti hienoista paheksuntaa Caringtonin leirissä pettämisskandaalin ja kohtalaisen ikäeron rasittaessa suvun mainetta - varsinkin pariskunnan ilmoitettua kesken avioeroprosessin odottavansa lasta. Avioon kaksikko ei koskaan astunut, vaikka seitsemän vuoden ajan yhteiseloa viettivätkin; suhde ei ollut koskaan erityisen tasapainoinen, mutta ensimmäisen avioliiton uuvuttama Grant ja balettipiireissä paistatteleva Anais löysivät toisistaan kummallista turvaa ja samalla kipinää, joka sai vahvistusta tyttären syntymästä. Avioerosotkun runtelema mies ei halunnut mennä naimisiin välittömästi, ja kun aika olisi ollut otollisempi, oli jo liian myöhäistä.

Harper oli vain puolivuotias, kun koko perhe muutti Grantin työn perässä New Yorkiin. Työnteosta nauttiva isä kasvatti kuukausissa henkilökohtaisen omaisuutensa mittaviin lukemiin, eikä tyttäreltä koskaan olekaan mitään puuttunut. Käytännössä Harper varttui ainoana lapsena, olivathan hänen velipuolensa Blake (27v.) ja Royce (25v.) kriittisesti sisartaan vanhempia, ja jääneet avioeron jälkeen äitinsä luokse Englantiin asumaan. Kovin läheisiä sisarukset eivät nykyisinkään ole, eikä suhdetta ole edesauttanut laisinkaan neidon etuoikeutettu asema isän silmäteränä. Vietettyään koko elämänsä Manhattanilla, jäi Harper luonnollisesti kaukaiseksi sisareksi ja serkuksi muille Caringtoneille esiintyen erityisesti pienenä isovanhemmilleen lähinnä luonnonoikkuna, joka puhui väärällä aksentilla ja liikkui pienestä pitäen vieraissa piireissä. Varttuessaan Harper oivalsi nopeasti isoisänsä harmistuksen, jota hän erityisesti varhaisina teinivuosinaan hyväksikäytti silmittömän paljon. Englannissa Harper vieraili harvoin, mutta säännöllisesti juhlapyhinä, erilaisissa kissanristiäisissä – ja niitähän riitti – osallistuen juhliin ja tapahtumiin sitä mukaan, kun isänsä ennätti työkiireiltään kotiseudulleen nauttimaan suuren sukunsa tuomitsevista silmäyksistä.

Etuoikeutettu elämä ei ole aina tarjonnut Harperille helppoja valintoja hopeatarjottimella, vaikka kiistatta vaikutusvaltainen isä kuin lihava shekkivihkokin ovat totuttaneet neidon yltäkylläisyyteen; on vain harvoja asioita, joita ei todella rahalla saisi, ja yleensä silloin niitä ei edes osata kaivata. Manhattanilla elämä oli kuitenkin raadollista, eikä Harper välttynyt paineilta, joita pääntaputuksien ohella tyttärelle annettiin; baletti tuli mukaan kuvioihin jo ennen kuin neito osasi kävellä, eikä huono koulumenestys tullut kuulonkaan. Molemmat vanhemmat matkustelivat paljon, ja Anaisin tanssiessa Euroopan metropoleissa toinen toistaan arvostetuimmissa baleteissa, jäi Harper New Yorkiin lastenhoitajan ja kotiapulaisten valvovan silmän alle Grantin painaessa pitkiä päiviä toimistolla ja lentäessä maailmaan äärille. Vaikka Anais ei itse opettanut tytärtään baletissa, oli Harperille palkattu ohjaajaksi yksi lajin parhaista, eikä äiti osannut olla puuttumatta siihen, mikä osa-alue milloinkin kaipasi intensiivisempää harjoitusta. Vaikka äitinsä geenit tyttö oli tanssijana taatusti perinyt, alkoi äärimmilleen viety keho pettää jo ennen kymmentä ikävuotta.

Harperin vanhemmat erosivat tytön ollessa kuuden vanha, eikä eron yhteydessä tarvittu veristä huoltajuuskiistaa; tyttö jäisi asumaan isälleen, eikä asiasta voitu neuvotella. Vaikutusvallan ohella Grantin huoltajuus määrittyi osaltaan siksi, että Anais jatkoi ammattiuraansa eikä hänellä ollut mahdollisuuksia (tai sen kummemmin haluja) asettua aloilleen. Harper ei erityisemmin halunnut edes muuttaa äitinsä mukana, mutta eräänlainen kaipuu näkyi kohtuuttomana panostuksena balettiin, mutta koskaan mikään ei ollut tarpeeksi. Anais muutti takaisin Yhdysvaltoihin Harperin ollessa 10-vuotias, ja alkoi valvoa tarkemmin tyttärensä tanssitunteja; vuosien ajan kaikki aika kului tanssistudiolla, vaikkei varttuva tyttö koskaan edes halunnut ammattilaisuraa. Hiljalleen halu miellyttää äitiä väheni, mikä aiheutti kiistatonta kitkaa perheen sisällä. Ja niin paljon kuin Harper rakasti (ja rakastaa yhä) balettia, luopui hän lopulta helpottuneena pitkäaikaisesta harrastuksestaan lähinnä Grantin määräyksestä. Pieni kauneusvirhe potilastiedoissa kertoi ”henkisestä loppuun palamisesta”, mutta intensiivisen terapiajakson sijaan tytär lennätettiin kesäksi Eurooppaan lepäämään ja pitämään hauskaa serkkujensa kanssa; tuon kesän jälkeen Harper tutustui paremmin niin serkkuihinsa kuin veljiinsä löytäen elämäänsä palasen, jonka hän ei edes ollut tiennyt puuttuvan.  

Lapsesta nuoreksi naiseksi kasvaminen ei ollut kivutonta, mutta Harper sukelsi yhdessä yössä seurapiireihin karistaen untuvavuodet nopeasti kannoiltaan. Elämää alkoi hallita suorituspaineiden sijaan ystävyyssuhteet, pojat, vaatteet, muoti, juhlat ja kiinnostus siihen, mitä tulevaisuus toisi mukanaan. Jo varhain hän aloitti tapailun, maistoi ensimmäisen savukkeensa ja karkasi ystävineen kodinhoitajan silmien alta Manhattanin himoituimpiin kattohuoneistobileisiin; eliittinuoria seurattiin sosiaalisessa mediassa ja viihdelehtien palstoilla, ja Harper vakiinnutti nopeasti paikkansa yhtenä kiinnostavimmista nuorista naisista. Hauskanpidon ja matkustelun ohella hän panosti opintoihinsa, halusi yhä tähdätä helpon elämän sijaan korkeammalle omin avuin. 16 kesäinen neito ei kuitenkaan osannut ottaa mitään todella vakavissaan, ja lukuvuoden loppuessa, heittäytyi neito isänsä yksityiskoneen vietäväksi. Kesä toi mukanaan myös tutun vieraan, ja Max-serkun kanssa ajan tappaminen suurkaupungin sykkeessä ja Hamptonin huvilalla tarjosivat viihdykkeitä nuorelle mielelle. Juhlintaa ja äveriästä elämää jaettiin instagramissa, siinä missä hävyttömimmät yön pikkutunnit haudattiin syvälle muistojen salaiseen aarrearkkuun. Pitkälle syksyyn jatkunut hulluttelu sai kuitenkin kohtalokkaan lopun yksissä kotibileissä, jonne useamman viininhuuruisen sattumuksen kautta ryntäsivät poliisit löytäen paikalta kasan huumeita ja tiedottoman pojan – Harperin entisen säädön.

Putkaan joutuminen oli kokemus, josta neito olisi jälkikäteen tirskunut kavereilleen ylpeyden kajo äänessään, elleivät seuraamukset olisi olleet suuremmat. Ehkä Harper saikin sysättyä syyn Maxin hartioille, pääsi takuita vasten ulos ennen aamua ja välttyi syytteiltä, muttei edes isän suopeus pelastanut neitoa pulasta. Englannissa suvun viisaat olivat päättäneet rangaistuksesta, ja vaikkei neito aiemmin kyseisen perheen piiriin ollut kuulunut, painostettiin Grantia myös langettamaan rangaistuksen; isoisän mielestä kunnon englantilainen opinahjo olisi kuulunut aiemmin jo olla osa pojantyttären elämää. Rukouksistaan huolimatta, joutui neito valitsemaan katolisen tyttökoulun ja englantilaisen sisäoppilaitoksen väliltä, ja vaikka ensimmäinen paikka olisi sallinut hänen jäädä rakastamaansa kotikaupunkiin ystäviensä ja seurapiiriensä keskelle, kuulosti kaukainen vankila ilman uskonnollista moraalivalvontaa houkuttelevammalta varsinkin, kun Max oli saman tuomion osakseen saanut – pieni armahdus kai sekin.


Suhteet

Harper pitää pojista ja pojat yleensä hänestä, mutta varsinaisia vakavia seurustelusuhteita ei historiikista löydy. Ihastuminen on yleensä pinnallista, varsin ohimenevää eikä tunteettomien suhteiden ylläpitäminen tunnu pitkään mielekkäältä. Kissa ja hiiri -leikki sujuu sen sijaan tytöltä mainiosti, joskin yleensä uuvuttavilla ja lyhyillä romansseilla on tapana aiheuttaa konflikteja ja jopa kostokierteitä; Harper on tottunut kävelemään tilanteesta ulos voittajana, eikä hänen maineensa miestennielijänä ole tyystin tuulesta temmattu, vaikka tyttö onkin vasta 16-vuotias.

Isän prinsessana ja lellikkinä suhde etäiseen ja armottomaan äitiin on jäänyt varsin olemattomaksi. Kaksikko näki toisiaan säännöllisen innottomasti, ja kerran viikossa suoritettua illallista ja vaateostoksia lukuun ottamatta ei Harper pidä Anaisiin yhteyttä. Isä puolestaan saa ylistystä ja rakkautta kaikesta, ja vaikka Harper viettikin puhumattoman päivän muuttouutisen jälkeen, ei neito osaa enää edes kantaa kaunaa Willingtoniin siirtymisestään – eihän se lopulta ollut edes hänen isänsä idea.  
..........

”It is kind of spiritual snobbery that makes people think they can be happy without money.”

..........

Muuta
x Ahkera sosiaalisen median käyttäjä; eritysesti seurattu kuvapalvelu instagramissa
x Tarkka ruokavaliostaan; ei syö punaista lihaa, välttää sokeria ja juo vain kofeiinittomia kahvijuomia. Jättää myös usein aterioita väliin – herkuttelee kuivatuilla hedelmillä ja smoothiella. Sortuu toisinaan dietti-cokikseen
x Hyvistä elämäntavoistaan huolimatta ei karta alkoholia ja kevyitä päihteitä; joskus menee vahvemmatkin bilehuumeet
x Tunnettu vauhdikkaasta ja äveriäästä elämäntyylistään, suhteellisen tunnettu myös Iso-Britannian seurapiireissä
x Ei pahemmin ole kiinnostunut kirjallisuudesta, mutta lukee mielellään roskaromantiikkaa – Vogue-addikti
x Harrastaa yhä intohimoisesti balettia ja nykytanssia. Muihin urheiluharrasteisiin kuuluu tennis, ratsastus, golf ja jooga
x Kavereiden kesken tunnustaa lempinimeä ”Lee” tai ”Leelee” (kirjailija Harper Lee:n mukaan); nimitys on syntynyt kevytkenkäisestä vitsistä, jolla ei ole sen syvempää todellista merkitystä

..........

“Never pray for justice, because you might get some.”

..........

x pelaaja : Flowy
x kuva : Maeri ♥

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6270
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa