Christian Ryeley

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Christian Ryeley

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty Ke Elo 10, 2011 9:34 pm

Here's the day you hoped would never come
Don't feed me violins
just run with me through rows of speeding cars.


Christian Milo Flannery Ryeley
17-vuotias, 15.09.
Poika, sinkku, hetero
Ihminen, päiväluokka, kuuluu oppilaskuntaan sekä tiede- ja luontokerhoon

The papercuts the cheating lovers
The coffee's never strong enough
I know you think it's more than just bad luck




There there baby
it's just text book stuff
it's in the ABC of growing up



Ulkonäkö

Christian on kaikin puolin melko tavallisen näköinen nuorimies. Hänellä on tummanruskeat, aavistuksen tummaan kirsikanruskeaan vivahtavat hiukset, joiden epätasainen leikkaus saattaa usein luoda pehmeän ristiriidan huolitellun ja siistin olemuksen välille. Silmille valahtava otsatukka näyttää usein kurittomalta ja ylikasvaneelta eivätkä niskaa hipovat, taipuisat suortuvat tee sen kummempaa poikkeusta. Hän ei yleensä vaivaudu laittamaan hiuksiaan erityisemmin, ja tästä syystä hiukset kehystävät kalvakoita kasvojaan kuin hennot varjot. Piirteiltään voisi kuvailla teräviksi ja kapeiksi, ja vaikka kasvojensa muoto sinällään on miellyttävä, näyttä hän usein ainoastaan riutuneelta, väsyneeltä ja aivan liian laihalta. Luusto erottuu voimakkaasti vaalean ihon alta luoden kasvoilleen kontrasteja, jotka vain korostavat niiden kapeutta.

Silmänsä ovat suurehkot, pähkinäisen ruskeat ja niitä kehystää luonnostaan melko tummat ripset. Iho silmien alla on ohutta ja normaalia tummempaa, ja Christian näyttääkin usein hyvin väsyneeltä; violettien varjojen lisäksi hänen katseensa on usein vetinen ja nuutunut. Huulensa eivät ole erityisen turpeat, mutta eivät liioin ohuetkaan. Nenä on melko kapea ja kulmikas, muttei mitenkään suunnattoman huomiota herättävä. Kasvojen piirteissä vallitsee harmoninen sopusointu, eikä hänen olemuksessaan ole paljon mitään erityisen mieleenpainuvaa eikä liioin vastenmielistäkään.

Vartalotyypiltään Christian on aina edustanut melko normaalia, jäntevää ja solakkaa vartaloa. Nykyisin hän on kuitenkin hyvin laiha, melko riutunut ja kuihtuneen oloinen. Hartiat ovat rakenteensa nähden sopusuhtaiset ja pituutta hänelle on kertynyt melko rutkasti, n. 180 cm. Hän kärsii lievästä alipainosta, jonka hän pyrkii peittämään väljemmillä vaatteilla, vaikkei hän varsinaisesti tietoisesti ajattelekaan salaavansa lihasten vähäisyyttä. Eritoten hänen kätensä ovat hyvin kapeat, ja usein hänen pitkiä sormiaan on verrattu pianistin sormiin. Myös solisluunsa puskevat terävästi esiin ihon alta, ja vaikka Christian harvoin esiintyy ilman lämmintä vaatekerrosta, paistavat kylkiluunsa esiin usein myös t-paidan alta.

Yleisesti ottaen pukeutumistyylinsä on melko lailla normaali; hän suosii farkkuja, niin pillejä kuin normaalejakin, värimaailma vaihtelee vaaleasta tummaan, eikä hänen tyylissään ole erityisiä tunnuspiirteitä. Hän käyttää mielellään teepaitoja ja neuleita, ja joskus hänen yllään saattaa nähdä myös hupputakkeja. Yleensä vaatteet ovat laadukkaita, joskus jopa jotain tunnetumpaakin merkkiä, muttei Christian oikeastaan ole tarkka vaatteistaan. Hänelle on kuitenkin tärkeä pukeutua siististi puhtaisiin ja hyväkuntoisiin vaatteisiin, jotka eivät erotu liikaa massasta ja joissa hän tuntee olonsa mukavaksi. Usein hän pukeutuu vahvasti kerroksittain ja saattaa käyttää asusteita, kuten huiveja ja hansikkaita, mutta koruja hän vierastaa. Christianilla ei myöskään ole mitään lävistyksiä eikä tatuointeja.


Now, now darling
oh don't lose your head
cause none of us were angels



Luonne


Niin vaikeaa kuin Christianin onkaan sitä itse myöntää, on hän muuttunut muutamassa vuodessa hyvin paljon. Ennen niin iloinen ja elämänhaluinen poika rakasti olla ihmisten ympäröimänä, kokea ja nähdä asioita antaen itsestään muille hyvin rohkean ja energisen kuvan. Nykyään hän on enää vain varjo entisestään näyttäytyen muille lähinnä helposti vaivaantuvana, etäisenä ja syrjäänvetäytyvänä nuorena. Hänet tuntevat osaavat helposti yhdistää jähmeältä vaikuttavan käytöksen sairauteen ja sen tuomiin esteisiin, jotka ovat pojan mieltä vuosien saatossa katkeroittaneet. Ajatus oman elämän ja kehon kuihtumisesta ovat lannistaneet elämänilonsa, vaikka hän onkin yrittänyt päästä kiinni normaaliin elämään ja säilyttää hiipuvan toivonsa. Pelko ja kipu ovat kuitenkin todellista, ja Christian onkin hyväksynyt oman kohtalonsa, vaikka sen myöntäminen ääneen ei ole helppoa. Todellisuuden kohtaaminen on auttanut häntä mukautumaan uuteen elämäänsä, mutta samalla tietoisuus on raastavaa, eikä hän kykene aina suhtautumaan omiin ajatuksiinsa rationaalisesti, vaikka hän onkin enemmän järki- kuin tunneihminen.

Huolimatta tietystä sisällään vellovasta tarpeesta vetäytyä kuoreensa, janoaa Christian edelleen muiden seuraa. Yksinolo tuntuu usein ahdistavalta, vaikka muiden seurassa hän tuntee itsensä melko usein epävarmaksi ja ulkopuoliseksi. Heikko fyysinen kuntonsa estää häntä tekemästä monia asioita, eikä hän siksi useinkaan halua osallistua muiden rientoihin tietäen jo etukäteen, ettei hän kuitenkaan jaksaisi, vaikka kuinka paljon haluaisikin. Tästä syystä hän saattaa vaikuttaa hieman tosikolta, vaikka oikeastaan hänellä on ihan hyvä huumorintaju. Ja vaikka hänen olemuksensa on melko kaukana riehakkaasta ja pirteästä nuoresta miehestä, ei hän kuitenkaan ole kokonaan menettänyt positiivisuuttaan. Christian on aina ollut kohtelias ja ystävällinen, eikä hymy ole kadonnut huuliltaan minnekään – olkoonkin, että se on usein väsynyt ja välillä jopa vaivaantunut.

Christian ei mielellään näytä tunteitaan voimakkaasti, ja välillä omista periaatteistaan on inhottavan vaikea pitää kiinni, sillä pohjimmiltaan hän on hyvin herkkä. Pidättyväisyys ei ole varsinaisesti sopiva sana kuvaamaan hänen käytöstään, vaan pikemminkin hän on aavistuksen liian ylpeä näyttääkseen heikkouttaan muille. Hän ei myöskään pidä liiallisesta huomiosta eikä halua aiheuttaa muille ylimääräistä huolta. Osittain myös siitä syystä hän on vakaasti päättänyt pitää henkilökohtaiset asiat omana tietonaan huolimatta siitä, miten hänen heikentynyt terveydentilansa loistaa kilometrien päähän. Pohjimmiltaan Christian on melko sitkeä, eikä hän halua muiden sääliä. Siksi hän viihtyykin paljon veljensä seurassa, sillä silloinen hänen ei tarvitse pysyä vahvana ja esittää kaiken olevan hyvin.

Negatiivisuus ja vaivaantuneisuus saattavat tavoittaa ensimmäisenä katsojan, mutta tutustuessaan paremmin Christianiin, saa hyvinkin nopeasti huomata hänen olevan lopulta ihan mukavaa seuraa. Hän on yleisesti ottaen ymmärtäväinen ja auttavainen, eikä hän tunge nenäänsä muiden asioihin. Hänessä on ripaus hiljaista kuuntelijaa, ja hän on varsin luotettava persoona huolimatta siitä, ettei hän jaa omia tuntojaan herkästi. Hänessä onkin syvällisempi puoli; hän rakastaa pitkiä keskusteluja ja pohdintoja, jotka vievät pois tästä maailmasta. Parhaimpina hetkinään hän osaa olla hurmaava, jopa suloinen ja viaton. Huonoina hetkinään hänestä ei vuorostaan saa ollenkaan otetta, ja haavoittuvaisimmillaan hän vetäytyy herkemmin kuoreensa ottaen asiat liiankin vakavasti.

Perusolemukseltaan Christian on hivenen surumielinen ja synkeä, mutta ystävällinen hymy tuo usein lämpöä olemukseensa. Käytöksensä on usein kytköksissä omaan kiputilaansa, ja vaikka hän on tunnettu rauhallisuudestaan, saattaa hän vaikeimpina hetkinään hämmästyttää levottomuudellaan. Christian on myös tunnettu älykkyydestään, joskin hän hyvin vaatimattomasti mieltää itsensä enemmänkin kirjaviisaaksi.


it's ok by me
it's ok by me
it was a long time ago



Menneisyys



Ryeleyn perheellä ei ikinä ollut rahasta puutetta, ja se näkyi lelujen määrässä sekä hinnassa kuin syntymäpäiväjuhlien koossakin. Christianin lapsuus olikin pääpiirteissään onnellinen; hänellä oli loputtomasti mahdollisuuksia sekä ystäviä, eikä mikään tuntunut murtavan heidän tiiviitä perhesiteitään. Materia ei yksistään tarjonnut elämään iloa, mutta sen kautta lapsilla oli paljon aktiviteettejä ja elämä kotona kuin ulkomaailmassakin oli pääasiassa huoletonta. Mikään onni ei kuitenkaan kestä loputtomasti, ja sen perhe sai tuta varsin kovien käänteiden kautta.

Christianin ollessa 14-vuotias, heidän pikkusisarensa, Jessica, kuoli auto-onnettomuudessa. Turvalliselta tuntunut kotipiha muuttui traagiseksi näyttämöksi pallon vieriessä tielle ja siskon juostessa sen perään tullen auton yliajamaksi. Kuolema oli lääkäreiden mukaan nopea ja kivuton, mutta tieto ei antanut lohtua eikä perheen arki palannut koskaan ennalleen. Vanhempien välit viilenivät, mukaan tuli riitoja, joista perheen esikoinen, Liam, joutui kantamaan vastuun pitääkseen ongelmat salassa pikkuveljeltään. Christian ei toki tuolloin ollut enää niin nuori, jotta suojelu vanhempien ongelmilta olisi ollut tarpeen; Christian vain sattui sairastumaan, hyvin vakavasti.

Puoli vuotta Jessican kuolemasta Christian alkoi saada epäselviä oireita; ensin syvää uupumusta, huimausta, kipua siellä täällä. Pahoinvoinnin ja jatkuvan sairastelukierteen jälkeen hänet lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin, joiden jälkeen hänelle diagnosoitiin leinsyndrooma, ja lääkärit uskoivat, ettei poika näkisi ikinä kuudettatoista syntymäpäiväänsä. Se oli todellinen lamaannus – ei pelkästään pojalle itselleen vaan myös koko perheelle, joka oli menettänyt jo yhden lapsen. Christian oli juuri saanut opiskelupaikan Ranskasta, eräästä maineikkaasta yksityiskoulusta, mutta nyt unelma opiskelusta ja koko elämästä oli murentunut. Christian tiesi kuolevansa, hän tunsi sen sisällään, mutta hän myös pelkäsi sitä enemmän kuin mitään muuta, ja siksi hän päättikin taistella – vaikka se olisikin tuhoon tuomittua alusta alkaen.

Huolimatta lyhyestä elinajanennusteestaan Christian lähti Ranskaan onnellisen tietämättömänä siitä, miten vanhemmat olivat välttäneet avioeron taatakseen nuorimmalle vielä elossa olevalle lapselleen mahdollisimman seesteisen elinympäristön. Ulkomaille muuttaminen oli itsekäs, ehkä jopa riskialtis päätös, mutta nuorukainen pelkäsi elämättömyyttä ja aloilleen jäämistä, eikä hän tuossa vaiheessa tuntenut oloaan vielä loputtoman sairaaksi. Christianin omalääkäri oli ranskalainen tohtori, joka oli erikoistunut autoimmuunisairauksiin ja työskenteli pienellä syöpäklinikalla Pariisin kupeessa. Christianille tarjottiin intensiivisiä hoitojaksoja, joiden välillä hän saattoi käydä normaalisti koulua sekä vierailla säännöllisesti Englannissa. Lääkitys ja rajut hoidot vaativat veronsa, mutta sinnikkäästi Christian halusi opiskella; käydä yliopiston puolella kuuntelemassa luentoja ja tutustumassa erilaisiin lukupiireihin sekä keskusteluryhmiin uskoen, ettei hän koskaan itse eläisi niin pitkälle saadakseen samaa kokea oikeana yliopisto-opiskelijana.

Lääketieteellisesti Christian ei koskaan voisi parantua, mahdollisuus oli liian pieni, mutta entä jos olisi ollut jokin muu keino? Ajatus pinttyi salaiseksi pakkomielteeksi pojan mieleen hänen eksyessään mystiikan avoimelle luennolle kuuntelemaan professorin ilmiömäisiä ajatuksia taruista ja muinaisista mytologioista. Christian oli aina uskonut tieteeseen; hänelle jumala kuin muutkin uskomukset olivat puhdasta mahdottomuutta, eikä hän ikinä ollut osannut pelätä pimeää sen kummemmin kuin sen syleilyssä eläviä olentoja. Selitykset kuolemattomuudesta, todistusaineistosta vampyyrien olemassaolosta ja olinpaikoista saivat Christianin hetkellisesti kiinnostumaan. Toiveajattelu kyti hänen sisällään voimakkaammin aikana, jolloin sairaus alkoi asteittain pahentua eivätkä vanhat hoidot enää auttaneet samalla tavalla kuin sairauden alkuaikoina.

Christian ei varsinaisesti ole koskaan saanut todisteita vampyyrien olemassaolosta, mutta se on ollut hänen viimeinen oljenkortensa. Professorin antama vinkki mahdollisten vampyyrien olinpaikasta ei johtanut häntä suoraan nykyiseen opinahjoonsa, vaan koulun vaihtamiseen oli paljon luonnollisempi syy; hänen terveydentilansa. Nopeasti etenevä sairaus vaati pidempiä hoitojaksoja, eikä nuorukaiselle suositeltu enää ulkomailla opiskelua. Kuitenkin, Christian täytti kuusitoista – lääkäreiden ja perheensä suureksi yllätykseksi, ja johtavan lääkärin mukaan sairauden eteneminen oli pysähtynyt. Oireet saatiin hallintaan lääkkeillä, ja yhden uuden massiivisemman leikkauksen jälkeen elinajanodote piteni useammalla vuodella. Toivo ei ollut menetetty, muttei Christian voinut jahdata enää unelmiaan kaukana kotoa. Vanhemmat pyysivätkin poikaansa siirtymään lähemmäs opiskelemaan; maineikas Willingtonin akatemia oli lähin ja paras paikka jatkaa kesken jäänyttä opiskelua. Liam, hänelle hyvin tärkeä tuki ja turva, tuli kouluun lähinnä vanhempien toivomuksesta, pitämään huolta veljestään ja olemaan hänen lähellään.



Heaven can wait we're only watching the skies
Hoping for the best but expecting the worst



Sairaus


Leinsyndrooma on alun perin autoimmuunisairaus, joka tuhoaa kehon omaa immuunijärjestelmää. Sairaudelle on ominaista altistaa solukko muutoksille, jotka edesauttavat erinäisten kasvainten muodostumista. Kasvaimet ovat luokiteltavissa syövän esiasteiksi, ja tästä syystä ennustetta on yleensä vaikea antaa. Oireet ovat monijakoisia, ja yleensä potilas kärsii sekä saa hoitoa itse syöpää vastaan. Alkuperäistä sairauden aiheuttajaa ei vielä pystytä lääketieteellisesti kokonaan poistamaan. Sairauden edetessä oireet ovat lähinnä lääkkeistä johtuva huonovointisuus, heikkous sekä fyysinen kipu. Immuunijärjestelmän häiriöiden vuoksi vastustuskyky on monilla alhainen, jolloin potilailla ilmenee herkemmin tulehduksia. Muita, ei ollenkaan harvinaisia, sivuoireita ovat rytmihäiriöt sekä tajunnantason muutokset. Oireet ovat kuitenkin henkilökohtaisia, ja lääkityksestä riippuen saattavat ilmetä monin eri tavoin.

Christianilla sairaus on edennyt nopeasti, ja vaikka häneltä on poistettu kehosta leikkauksien kuin muidenkin hoitomuotojen avulla useampia kasvaimia, on ennuste edelleen heikko. Hoidot koostuvat tällä hetkellä pääasiassa uusimmista syöpälääkkeistä, joiden haittavaikutukset (pahoinvointi ja hiustenlähtö) on pyritty minimoimaan. Tarkoitus on pääasiassa ylläpitää kehon toimintaa niin kauan kuin mahdollista, ja uusien lääkkeiden odotetaan hidastavan sairauden etenemistä, jotta seuraavien hoitomuotojen kokeilu olisi kannattavampaa. Hoitotuloksien ennuste ei ole järin hyvä, mutta lääkärit ovat toiveikkaita jatkamaan hoitoja, vaikka Christianin elinajanodote on tällä hetkellä korkeintaan kaksi vuotta.

Syöpälääkkeiden ohella Christian syö useampaa eri kipulääkettä sekä pienissä määrissä beetasalpaajaa rytmihäiriöihin.


And if I only could,
Make a deal with God




Muuta


- Oli useita vuosia kasvissyöjä, mutta lääkärin kehotuksesta syö nykyään lihaa – tosin suosii edelleen kasvisruokia
- Puhuu sujuvasti englannin lisäksi ranskaa ja saksaa. On opiskellut myös italiaa sekä espanjaa
- Pelkää kuolemaa; osittain sen takia, ettei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Toisaalta hän ei myöskään halua kuolla nuorena ja kokemattomana.
- Käyttää välillä lukulaseja
- Haluaa uskoa vampyyreihin ja tutkii asiaa, muttei ole puhunut pahemmin kenellekään ”harrastuksestaan”. Willingtoniin saavuttuaan hän on myös antanut asian toistaiseksi olla, vaikkei ajatus ole kokonaan mielestään hälvennytkään
- Keskiarvo lukuaineista ja kielistä 9,8
- Ei pidä lempinimistä, usein kuitenkin ”Chris”


Do you really want to live forever?


Hahmo - Flowy
Kuva - Maeri
lyriikat - Imogen Heap, Placebo, Alphaville
(Sairaus on itse keksitty.)


Viimeinen muokkaaja, Flowy pvm Ti Helmi 21, 2017 12:35 pm, muokattu 18 kertaa

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6270
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Christian Ryeley

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty Ma Syys 05, 2011 10:14 pm

Pelit ja tapahtumat


~*~*~

Just out of curiousity, Alex (Gorden)
valmis

Let's have some fun!, yhteispeli
valmis

Trick or Treat, Yhteispeli!
valmis

Joulutanssiaiset, Yhteispeli!
valmis

Every love song makes me cry, Hazel (bubbleboy)
Jäänyt kesken

Matikan kaksoistunti, Yhteispeli
valmis

Everything is okay, Alex (Gorden)
valmis

Looking for shooting stars, Mary (Mary1997)
kesken


When the darkness comes, Tessa (Wenny) & Brandon (norppamus)
valmis

-----> There’s nothing in this world I wouldn’t do, veljespeli, Liam (Maeri)
kesken

~~*~~ Syksy ~~*~~

So help my lifeless frame to breathe, Annie (Maeri)
xx.09.2013
Kesken

What fire does not destroy & The smoke is here to stay , yhteispelit
13.09.2013
valmis

This is the chamber of secrets. It's also a cleaning closet, Alex (Gorden)
xx.09.2013
Kesken

Together we'll face the turning tide, Liam (Maeri), pikapeli
22.09.2013
Kesken

A little party never killed nobody & The party won't stop until the morning light, bilepelit | k16
30.09.2013
Valmis



Viimeinen muokkaaja, Flowy pvm Ke Heinä 20, 2016 10:01 pm, muokattu 11 kertaa

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6270
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Christian Ryeley

Viesti kirjoittaja Flowy lähetetty La Elo 16, 2014 8:04 pm

Suhteet

Ihastus
Alex Perkins

Veli & Kämppis
Liam Ryeley

Kaverit
Aurelie Lion

Tuttavat
Annie Carr, Wilhelmine James

Tavatut
Liam, Alex, Tessa, Annie, Grinn, Will, Danette, Andy, Aurelie, Nick, Alvin


Viimeinen muokkaaja, Flowy pvm Ke Heinä 20, 2016 10:38 pm, muokattu 7 kertaa

_________________
Touch has a memory. O say, love, say,
What can I do to kill it and be free?
Briseis Nick Claryssa ChristianLucas Alvin Satine Rebecca Landon Pearl Harper
avatar
Flowy
Admin

Viestien lukumäärä : 6270
Join date : 20.02.2011
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Christian Ryeley

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa